Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pirtsakka piknikki Kummelisa

 

Salloistelainev voikukkasallaatti ehtasa tupperware-pilikkumisa on kurmeesapuskaa parraimmillaan

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Ku mollon semmonen paha vika, etten taho hilijastua mistään, nii rupesin skriivaamaan juttua joululehteen heinäkuun helteesä. Joulun alla on kuiteski kauhia panniikki eikä tuu mittään mieleen. Tulla tupsahti mieleen yks mukava piknikkimuistelo:

Yhtenä kesänä viikkotolokulla porottanu helle oli paahtanu arvijointikyvyn nii softille sortille, että piknikin orkaniseeraamine kaupungin www-väjen kesken tuntu älyttömän nerokkaalta tuumalta. Monijoitten lähetettyjen ja vastattujen ee-mailien jäläkeen tievosa oli kymmenen asijasta intoutunneen Internetti-ossaajan porukka.

Alakuperänen suunnitelma oli levväyttää vakstuuki rantapuistoon ja tälläytyä istalleen muovikassien päälle heinikolle ja murkinoija nyyttikestievväät auringon paisteesa.

Ei kellariin vaan Kummeliin

Allakkaan ruksattu aamu valakeni kauniina, mutta aamupäivän aikana alako piliviä kassautuun auringon etteen. Jäläkeempäin äkättiin, että piknikkipäiväksi oli tullu valakattua kesän kylymin päivä. Puukasin kiiruusti Raatihuoneen kahavion. Kellarikahavio ei kuitenkaan vaikuttanu viettelevältä vaihtoeholta piknikkisapuskoitten napostelluun.

Monien mutkien jäläkeen meilloli hallusa KVY:n majan awvain. Ja sitte ei ku menoksi. Jonku ajam päästä kolonna pysähty, ku etummaisilta tulla tömähti viesti, että majalla om polttariporukkaa.

Muutimma äkisti suunnitelmaa ja päätimmä tormuuttaa Kummelin pihalle, ku sielon se rillikatos. Ja ku monet meiston KTV:n jäseniä, nii pähkäiltiin, että ratkasu on ihaj jees. Puuttuva auringon porotus korvautu takkatulen loimotuksella. Pöytä löyty kuistilta.

 

Hanahemmaksapalleroita ja voikukkasallaattia

Kesäseen tunnelmaan päästiin vilikkaan mielikuvituksen avituksella. Kukikas kertakäyttövakstuuki, muoviset isoäitin pöytähopijat ja herkulliset murkinat pöyvällä herätti ruokalystin ja kihhautti veen kielelle.

Kuulusa jauhopeukalo Sanna oli sujjauttanu tarijolle monta sorttia nii hyvvää leipää, ettei lintuille meinannu jäähä murenem murenetta.

Maalimaa palijo reissanneen Hannun juustotarijotin eksytti aatokset eksoottissiin maihin. Tarijolla oli reikkalaista feta-juustua, turkkilaisesa saunasa savustettua kippari-juustua ja supi suomalaista sulatejuustua.

Mitäpä ois piknikki iliman hanahemmaksapalleroita. Niitoli tarttunu Matin mukkaan Paavolan suunnalta. Lisäksi saimma napsia semmosia lihasia herkkuja ku rinssi-nakkeja ja nauvanpaistia.

Salloistelainen sallaatti ehtasa tupperware-pilikkumisa teki täyven kympin arvosen äjjäyksen. Hääty tunnustaa, että Hannelen kartanolla kasvaa tosi herkullisia voikukal lehtiä.

Ihte olin käyny poimiin Kookaupan hevi-tiskiltä kotimaisia punaposkisia tommaatteja makunautinnon täyventämiseksi.

Tomi oli huolehtinu juomapuolesta nuoruuven innolla Eu-tirektiivejä unneuttamatta. Janon sammuttamisseen oli eholla huuperin kalijaa, marijamehua, kaakaota ynnä kaputsiinua. Häjin tuskin maltomma oottaa jäläkiruokapuolta.

Pirjo oli keränny etelän hetelmiä roppakaupalla. Oli ananasta, persikkaa, kirsikkaa, mantariinia ja kaikki imeläsä sokeriliemesä läkkipeltipurkkiin säilöttynä. Nam!

Ja päälle hörppäsimmä Päivin pyöräyttämät pöönävellit tai saikat. Eila oli loihtinu meijän iloksi isoäitin sallaisella resähtillä leivotun tiikerikakun. Aulin rahteeraamat hevosenkengät vei kielen mennesään.

 

Vaavista vaariin

Ohojelmaan merkitty smool tookki soliju letkiästi helteen puutteesta huolimatta taikka sen takia. Tomi oli aivan vasta tullu isäksi. Esikoinen om perheen rinsessa, siittä eijjoo epäilyksen häivää. Asia herätti meisä mummuikäsisä nostalkisia muistoja.

Vuosikymmeniej jäläkeen synnytystuskat oli unohtunu tai sitte synnytykset vanahaan hyvvään aikaan oli kivuttomia. Nii se häätyy olla. Ja vauvat oli ahhh nii ihania. Ei ne valavottanu yökausia, eikä niillollu ilimavaivoja. Mikä se semmone kolliikki on? Vissiinki jotaki nykyajan kotkotuksia?

Puolisen jäläkihuolto laaraantu mallikeleposesti. Takkatuli sammu teeveellä. Roskat rojjautettiin roskikseen. Pöytä pallautettiin paikallesa patijolle. Sulosesti savulle tuoksahtavina selevittiin takasi tuotantoon takitilleen kellokorttiparakraaffien mukkaan.

Eriskummallisen ruokatunnij jäläkeen kaikki oli liikuttavan yksmielisiä siittä, että tämä oli ollu vähintäänki vaivan väärti homma. Ja mukavahan tuota oli muistella näin talavipakkasella ja kynttilän valakialla. Lupsakkaa joulunaikaa jokkaiselle tasapuolisesti!

 

Juttu on julkaistu Raahen Joulu-lehdessä v.2005.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi