Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pikkuvihan aikuset mörssärit museon seinustalla

 

Kuvasa yks nelijästä pikkuvihan aikusesta tykistä

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Suuri Pohojan sota (1700-1721) ja venäläisten miehitys elikkä isoviha eijjollu vielä unehtunu raahelaisten mielestä, ku taas alako kantautua huononpuoleisia uutisia pääkallonpaikalta Ruottista. Sielä leimahti vuonna 1723 valtataistelu vanahollisten myssyjen ja ejistyksellisten hattujen puolueitten välillä. Myssypuoluelaiset ois halunnu ellää kittuutella hissun kissun ja rauhasa. Mutta hatut oli komiahenkisiä ja ku niitten porukat pääsi vallan kahavaan vuonna 1738, nii Ruotti lähti "soitellen sotahan" ja hyökkäs Venäjän kimppuun.

Ku sota oli kerta syttyny Ruottin ja Venäjän välille, nii eihän meilläkään päästy sitä pakkoon. Venäjän sotaväki miehitti Suomen vuosiksi 1741-1742. Tuota aikaa nimitettään historian kirijoisa pikkuvihaksi. Vaikkei Raahe joutunu taistelutantereeksi, nii tämänki seuvun talonpojat joutu muonittaan armeijjaa, ku joukot sattu kohalle.

Loppujen lopuksi täsä kahinasa kävi Ruottille köpelösti: turpiin tuli ja Ruottin armeijan hääty antautua. Ruottalaiset joukot seelas takasi Svea-mamman maalle ja suomalaiset sotilaat luovutti asseet ja marssi kottiin. Sota päätty Turun rauhaan vuonna 1743. Ruotti menetti alueita Uuvenkaupungin rauhan rajasta Kymijokkeen asti.

 

Sotatarvikkeita Raaheen

Tämän hattujen sovan takia Ruottin kruunu lähetti syksyllä 1741 Tukholmasta paatillisen sotatarvikkeita Raaheen. Tykit ynnä muut tarvikkeet oli tarkotettu maavoimien käyttöön. Lasti ei päässy ikinä perille asti, ku laiva ajjautu myrskysä pois väylältä ja haaksirikkoutu Koninpään (tai Hevosenpään) karikolle. Sanomattaki on selevää, että laivan hylystä haalattiin heti pois kaikki mahollinen. Museon seinustalla nököttävät nelijä tykkiä on peräsin tästä lastista. Tykit oli valanu Olof Ehrencreutz Ruottin Ehrendalisa vuonna 1740. Ruottin kruunu lahajotti ne virallisesti Raahen kaupungille.

Urheilusukellusseura Mursujen sukeltajat on joskus käyny sukeltelleen Koninpääsä haaksirikkopaikalla. Vesi on samiaa ja sitä on matalasti: siinon häjin tuskin kaulaveet. Laivan rovi rötköttää pohojasa. Suureksi pettymyksekseen Mursujen sukeltajat ei löytäny aarretta. Tämä johtu vissiinki siitä, että hylyky on niin heleposti saavutettavasa paikasa, että sielton aikain saatosa raahattu pois kaikki pikkusenkaan arvokas rompe.

Suoritin tutkivaa journalismia ja larasin läpi vinon pinon historian kirijoja, ku yritin selevittää tykkien hyötykäyttyä. Sotatoimiin näitä tykkejä eijjoo tarvittu. Onneksi. Ihan toimettomina nei kuitenkaan oo vuosisatoja uinunu, vaan niillä on possauteltu joittenki jupileerausten kunniaksi. Mutta usiat rehhaukset on viirattu iliman tykinlaukauksia.

 

Valtiovierailuita ja merkkitappauksia

Raahelaisilla ois ollu hyvä syy pammauttaa muutama laukaus näillä tykkeillä heinäkuusa 1802, ku Ruottin kunkku Kustaa IV Adolf tuli atimoimaan Soveliukselle. Jäläkipoloville on jääny tieto, että patruuni oli levväyttäny kavulle ja kartanolle pakan sinistä verkaa, jota pitkin arvovaltanen vieras sai sipsutella. Kunnialaukauksista ei hiiskuta mittään.

No sittehän meillä piipahti syyskuusa 1819 tämä Venäjän keisari Aleksanteri I. Komiasti otettiin tämäki vieras vastaan. Pohojantulliin rakennetun kunniaportin viereen oli haalattu Ollinsaaresta kruununvouti Bergbomin fortepiano. Sillä Bergbomin mamselli soitti nuoruuven innolla Napoleonin marssin justiin sillon ku keisari ajo portista sissään.

Piisivalintaa on jokku ritisoinu jäläkikätteen, ku nimittäin Aleksanteri ja Napoleon oli sotajalalla toisiaan vastaan. Suuriruhtinas oli pitkästä matkasta niin rättiväsyny, että nukkua urvotti sikiästi tämän elähyttävän mussiikkiesityksen ajan. Näin tarina kertoo. Mikkään tarina ei kerro kunnialaukauksista. Epistä!

Krimin sovan (v. 1854) aikana ois ollu syytä käyttää tykkejä. Engelsmannit rantautu Raaheen kuuvella sluupilla ja kaheksalla pikku venneellä kontra-amiraali James Plumridgen komennosa. Raahelaiset ois säästyny isolta tuholta ku oisivat pässäyttänneet Plubridgen paatit reikiä täyteen. Niinhän ne teki Kokkolasa. Sielon yks engelsmannien paatti tällätty näytillekki.

 

Mellbergin laukaukset

Fellmanin pojat Johan ja Balzar oli kekannu kerralla nerokkaan tuuman, ku ne järkkäs elläisään asiat sille mölläkälle, että Raahen perustettiin Porvari- ja Kauppakoulu. Soli syyskuun nelijäs päivä vuonna 1882, ku koulu vihkastiin juhulallisesti tarkotukseensa.

Kaupungille se oliki tojellinen juhulapäivä ja semmosena sitä viirattiin. Aamulla jo ennen kukonlaulua ammuttiin juhulalaukaukset kahella tykillä. Laukasijana toimi yks kaupungin julukkis: konttoristi ja opettaja Ernst Kilian Mellberg. Avaisjuhulapuhheen jäläkeen jyrräytettiin taas laukaus tykkeillä.

Mellbergistä kerrotaan, että soli niin oppinu, että osas kaikki kielet ja kaikellaiset räknäykset. Kilianilla oli harvinaisen kaunis käsiala ja niinpä se sai alavariinsa skriivata kaupunkilaisten hää- ja hautajaiskuhtuja.

Vuonna 1888 Mellberg sai taas ampua kunnialaukauksen, ku Pietari Brahen patsasta palijastettiin. Kilian oli tästä kunniasta koppava kuolemaansa asti.

Mellberg kepsutteli Raahen katuja vanaha laihana pikku ukkona nukkavierusa takisa ja kehuskeli hyvillä mielin: "Olen ampunut Adlercreutzin kanuunalla!" On kuitenki tojennäköstä ja meleko varmaa, että molemmat juhulalaukauset ammuttiin näillä pikkuvihan aikasilla tykkeillä.

 

Akkunat säpäleiksi

Felix Onkka kertoo yhesä pakinasa, että vuonna 1886 Raahen nuoriso haalas tykin Pakkahuoneenkavulle (nyk. Brahenkatu), ku oli Matts August Soveliuksen merkkipäivä. Kunnialaukaukset onnistu hyvin, mutta Freitagin akkunat meni säpäleiksi ilimanpaineesta. Kerrotaan, että patruuni pelasti pojat pinteestä maksamalla akkunat ku Suomi-sikkaarin.

Se on ainaki vissi ja varma, että näillä tykkeillä possauteltiin komiasti, ku Raahe täytti 350 vuotta. Sen jäläkeen näitten antiikkitykkien jyrinää on kuultu joisaki Pekanpäivien avajaisisa. Ja toivottavasti kuullaan vastaki.

 

Lähteet: Raahen tienoon historia II, fi.wikipedia.org, Thomas Stenbäck: Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista, Onni Norio: Juttu Raahelaisessa 14/1975, Aulis Forss: Juttu Raahelaisessa 3.9.1989, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun historia, Jouko Turunen: Haastattelu

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 29.7.2006.

Raahen museon sivut

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi