Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Oulusa hautuumaakierroksella

 

Oulun oppailla oli myönteisiä kokemuksia hautausmaakierroksista. Kuvassa muistomerkki Raahen kirkkomaalla

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

 14.9.2002

Oli syksynen lauvantaiaamu, ku iso lauma Raahen matkailuoppaita pakkautu parriin pirssiin ja lähti tärryyttään Oulua kohti yhistyksen orkaniseeraamalle oplikatooriselle opintomatkalle. Puhheenjohtaja oli tilannu meille hautuumaakierroksen.

Molimma vähä niinku vakkoilemasa, ku meillon vissi meininki ens kesänä alakaa järijestään kävelykierroksia Haaralan hautuumaalla. Oppaitten oma työryhymä on penkonu esille elämäkertoja ynnä muuta taustatietoutta. Talaven aikana kuutijoijjaan reitti valamiiksi. Jos kaikki luonnistuu parrain päin, niin ens suvena meillon uus tuote tarijottavana matkailijoille.

Vilikkaan kesän muistoja

Menomatkalla kävi autosa semmonen päläpätys, että earit ois pitäny älytä tukkia korviin, ettei tuu kuulovaurijoita. Kaikki muisteli innolla vilikkaan turistikesän värikkäitä häppeninkejä.

Viralliset tilastot valamistuu vasta joulun jäläkeen mutta yhesä tojettiin, että jokkainen oli päässy essiintyyn justiinsa passelin määrän. Linija-autokierroksilla oli ihimiset kuunnellu uteliaina kaupungin esittelyä. Perinteisille kävelykierroksille oli osallistunu mukavan palijo historiasta kiinnostunneita kuulijoita.

Täksi kesäksi valamistunneet näytelmäkierrokset upijoine kostyymeineen oli saanu palijo kiitosta ja palstamillejä avviiseisa. Lehtikuvisa oli pääasiasa kommeillu uus-vanahoihin tamineisiin tälläytynneitä näyttelijöitä, joista osa on oppaita.

Eikä ihime, kyllä noliki komiaa kahteltavvaa! Lyypekkeriläisiä ei voi ainakaaan rupparaatareiksi mollata. Läningit, mantuat, vyölinät, frakit ynnä muut kamppeet oli tehty viimesen päälle suurella taijolla.

Mutta kyllä auktorisoitujen oppaittenki nouhau oli tarpeen näillä kierroksilla. Oppaat kulijetti ryhymiä näytelmästä toiseen. Moltiin suunniteltu hienot aasinsillat jokkaiseen kohtaukseen ja ilimineerattiin ihimisille ihimeellisiä juttuja pönkäämään esityksiä.

Miten muuten turistit ois saanu seleville, mikä on juorupeili tai mikä merkitys oli posliinikoirilla tai miten kävi Sofian perustamalle opinahajolle tai miksi Cortenkatu on Cortenkatu? Eihän sois passannu alakuunkaa, että turistilaumat ois saanu päineen hortoilla ristironkkeliin Vanahasa kaupungisa. Nehä ois joutunu lääpänj jälille. Ja näyttelijät fiineisä hepenissää ois joutunu lausuun vuorosanoja iliman pupliikia.

 

Perillä Oulusa

Ouluun tulla tupsahettiin tuosa tuokiosa. Hautuumaakierros oli hintansa väärti. Kuultiin monta mielenkiintosta tarinaa. Ja mikä parasta, saatiin hyviä käytännön vinkkejä siittä, miten kierros kannattaa alakaa tekemään. Oulun oppaitten kokemukset ensimmäiseltä kesältä oli ollu positiivia.

Kävellesä tullee näläkä, sehä on selevä. Ei auttanu muu lähtiä hajeskelleen sopivaa restauranttia. No siinä oliki kova pähkinä purtavaksi. Ei siksi, että moltas jotenki ronkeleita ruuvalle. Tai nirsoja. Eipä tietenkään.

Kaikille passeli paikka löyty lopulta. Pitkän ja piinallisen palaverin jäläkeen oltiin saatu tillaus tehtyä. Onneksi tarijoilijalla oli hyvät hermot. Ruoka oli hyvvää ja sitä oli riittävästi.

 

Nettijuttuja

Mulloli pännä ja paperi völijysä, ku oon tämän yhistyksen Internetti-vastaava ja arpeetiin kuulu rustata kertomuksia. Minut valittiin vuojen vaihteessa tähän vaativaan tehtävään suurella äänten enemmistöllä.

Meillä, niinku muisaki yhistyksisä, käyvään kerrav vuojesa kiivaat keskustelut siittä, kuka pääsee sihteeriksi tai kassööriksi tai joksiki muuksi, ku joka iikka vuorom perrään ilimottaa, ettei ala. Tekosyitä ihte kuki keksii jos jonkulaisia, mutta tojellinen syy taitaa olla takkuupalakka, joka on vaivat ja haukut.

Ku minä oon tämmönen ronski maalaistyttö, nii oon kestäny ähämästäänki kummakki. Vaivoja säästelemättä oon ähäränny juttuja, tarinoita ja stooreja niin nettiin ku paikallissiin avviiseihinki. Haukut oon heivannu yhestä korvasta sissääj ja toisesta ulos. Joskus kaikesa hilijasuuvesa ja joskus vähä kakistellen.

Kiitokset on harvinaista herkkua ja niitten kans pärijäämine on kinkkinej juttu ku ei tiijä, että alakasko keekoileen nokka pystysä ja rinta rottingilla vai oisko ihan ölövinä.

Tulomatkalla sulateltiin matkan antia sekä pääsä että mahasa. Ja tojettiin, että oli hyvä, ku käytiin mutta mukava oli tulla kottii. Borta bra men hemma bäst, niinku Keetu opetti aikonaan pakkoruottin tunneilla.

 

Juttu on julkaistu 28.9.2002 Raahelaisessa.

Suosittelen lukemaan jutut:

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi