Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Oikia raahelainen runnoilija

 

Risto Sassali kortteeras Brahenkatu 2:n pihapiirisä

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Risto Sassali oli avojalakanen raahelainen. Koulutietojen pänttääminen eijjollu poikaviikarille mieluista. Kansakoulun nelijänneltä luokalta soli päässy oppikouluun mutta karkas sieltä nelijännellä luokalla. Alotti ammattikoulun, jätti senki kesken. Runoja Risto rustaili murkkuikäsestä asti.

Virallisisa pumaskoisa ammatiksi on räntätty työmies. Nuorena miehenä se kierteli maalimaa merimiehenä, höyrylaivan lämmittäjänä. Arpeeti merillä oli raskasta ja likasta. Siitä oli romantiikka kaukana. Runot kuvvaa rehellisesti merimiehen karua arkia.

 

”Me muodostamme mustan jengin.
Meidän taitoamme tarvitaan.
Työ on raatamista, raskaampaa kuin rengin.
Voimillamme merta kuljetaan.

Neljä-kahdeksan on meillä vahti.
Neljä niistä tulta syötetään.
Helvetissä helpompi lie tahti;
loppuun piinattuina käymme lepäämään

kolkkoon skanssiin keulapakan alle,
meri korvaan unen läpi lyö.
Kun on päästy levon rantamalle,
on jo eessä uusi vahti, työ.

Kuusi fyyriä taas hiiltä ahmii,
Manometrin sormi sojottaa.
Redarit vain dollareita kahmii,
musta jengi jonkun centin saa.

Näin seilaa merten musta jengi
halki meren pannuhuoneissaan.
Näin seilaa merten musta jengi.
Hiilensavut vain on lippunaan.”

 

Parriisin reissu vuonna 1956 koitu Ristolle kohtalokkaaksi. Se remusi hilipakasa sakisa Pigallen seutuvilla ja otti jonku ryypyn liikaa. Risto oli perso viinalle. Aamulla mies heräs muukalaislegioonasa! Sjömanni joutu taisteleen Algeriasa. Saharan kuumasta auringosta jäi kurkkuun ikkuinen jano.

Risto joutu pois legioonasta juopottelun takia, ku soli palavellu kolome vuotta. Sitte se reissasi pummilla ristiin rastiin Ranskaa. Urvotti yönsä misä millonki, retkotti meleko monasti reporankana putkan pahanoilla. Sitte iski keuhkokuume ja interreilaaja joutu lasareetiin. Sinne kantautu tieto isän kuolemasta. Matkamies päätti palata Raaheen.

Risto ahersi välillä pitkiäki pätkiä sorvaajana Raahe Oy:sä ja Kone Oy:sä mutta työn teko katkes aina ryyppykierteeseen. Selevinä kausina se teki työnsä akuraatisti. Minä olin porvarikoulun jäläkeen päässy konttoritöihin Raahe Oy:lle. Muistan, ku Risto tuli kerran hakkeen kassalta loppulikviitiä. – Otan vaan setelit, se sano ja taksi raksutti pihalla. Ei tarttenu oottaa ku muutama päivä, niin kolikokki kelepas.

Risto ei hengaillu porukoisa. Se eleli akatonna, tissutteli ommiin nimmiisä. Kerran soli joutunu lasareetiin. Joku kaveri salakuletti sinne viinaa ja niin Risto otti ritolat ja karkas sieltä pyjama päällä. AA:sa se kävi säännöllisesti ja runosuoni sykki sieläki. Runot kertoo sen omasta elämästä pilike silimäkulumasa.

 

”Kerran minä kosin yhtä tyttölasta.
Ei hän vieläkään lie laannut nauramasta.
Yhä olen vaimoton
ja mun lohtunani on
vain iltasuukot olutkolpakon.”

 

Raahelaisen toimituksen väki muistaa Riston aamuvirkkuna kahaviseurana. Päätoimittajan pöyvälle ilimesty joskus joulutähti, joskus joku muu jorriini. Raahelaisesa julukastut avorismit oli ajankohtaisia sillon eikä niitten sanoma oo haalistunu vuosien saatosa.

 

”Se joka tanssaa
ruusuilla
halaveeraa vaa
muita.
Se katkoo päivän-
kakkarat
ja potkii pela-
kuita.

Se ahaneuksissaan
puskista
käy kaikki ruusut
karsiin
ja niinpä sitte
lopuksi
o tyytymine
varsiin. ”

 

Kesän 1985 Pekanpäivät oli yks runnoilijan elämän huippukohtia: Raahen Laulutoverit esitti Kaj Chydeniuksen Riston tekstiin säveltämän Tramppi-laulun ja se ihte istu kunniavieraana kuuntelemasa.

Vuonna 2001 Raahen Laulutoverit julukasi Tramppi-cd:n, josson Sassalin runoja lauluiksi muokattuna. – Riston tekstit on rehellisiä. Sei pokkuroinu mihinkään suuntaan. Soli friilanseri, vappaa kirijottaan siittä mitä se näki ja koki, Pauli Ylitalo kuvvailee.

Risto rakasti kotikaupunkia. Sitä suretti, ku puutalo toisensa perrään murskattiin maan tasalle ja meri pakeni päivä päivältä. Viimeset vuojet oikia raahelainen runnoilija kortteeras Brahenkatu kakkosen pihapiirisä.

 

Oikiat raahelaiset


”Oikiat Raahelaiset asuvat aina muualla.
Muualta muuttaneet Raahelaiset eivät ole Raahelaisia
muuallakaan.

Oikioille Raahelaisille Raahe on maailman paras paikka.
Eivät he silti muuta Raaheen muualta kirveelläkään,
kun ”akka ei lähe”.

Oikiat Raahelaiset lähtevät jo nuorina Raahesta
muualle ja muuttavat vanhoina takaisin Raaheen
kaipailemaan Raahesta muualle.

Oikiat Raahelaiset ovat merenkulkijoita ja
muualla paisuu Pikkulahdesta Atlanti.
Kaikkein oikeimmat Raahelaiset ovatkin Ameriikassa.

Missä kaksi suomalaista kohtaa sinne tulee yhdistys.
Missä kaksi Raahelaista kohtaa sinne tulee kaksi
yhdistystä.

Oikia Raahelainen ei pelkää ketään muuta kuin
oikiaa Raahelaista.

Oikian Kulttuuriraahelaisen tapaat varmimmin
suurissa häissä, suurissa hautajaisissa ja
suurissa huutokaupoissa.”

 

Risto Sassali

- Syntyi Raahessa 10.2.1928
- Kuoli Oulussa tapaturmaisesti 25.11.1985
- Ammatit: työmies, merimies, sorvaaja, runoilija
- Vuonna 1986: Savut horisontissa -kirja, toim.: Raija Valkeapää ja Marja-Leena Keinänen
- Vuonna 2001: Tramppi-cd, Raahen Laulutoverit. Tekstit Pauli Ylitalo Risto Sassalin alkuperäisrunoja mukaillen, sävellykset Kaj Chydenius.

 

Lähteet: Raahelainen 28.11.1985, Eija Huusari: Kaltio 1/2003, Sari Ohinmaa: Raahen Seutu 5.7.2001, Risto Sassali: runot

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 28.6.2008.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi