Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Muistakko nää Korona- tai Ankkuri- tai Valio-baarin?

 

Tämä minihame herätti kovasti keskustelua vuonna 1966

 

Sillon ku moltiin pahasia kakaroita 1950- ja 1960-luvulla ja käytiin kansakoulua, nii osa koulukamraateista meni oppikouluun ja osa jatko kansalaiskoulusa. Monet pojat puulas heti kansalaiskoulun jäläkeen merille ja tytöt pääty herskaapien huusholleihin piikoiksi.

Raahen ammattikoulu alotti toiminnan vuonna 1962. Raahe Oy:n ammattikoulu otti viimeset oppilaat vuonna 1967. Rautaruukin rautakourien koulutus alako vuonna 1962.

Ei sinne oppikouluun nuin vain menty. Sinne oli kakspäiväset pääsykokkeet, joisa testattiin suomen kielen ja matematiikan taijot. Niij ja kyllä me muistetaan, ku jonku rikkaan naapurin perilliset ei päässy, vaikka ne pyrki kolomekki kertaa. - Ku koulupaikkaa ei voinu lunastaa paksulla lompsalla, vakkuuttavat Raija Eskelinen, Raija Ingerttilä ja Pauli (Poksi) Ylitalo. Oppikouluun sai pyrkiä kansakoulun nelijänneltä, viijenneltä ja kuuvennelta luokalta.

Maaseuvun lapsilla asia oli vieläki mutkallisempi. Muistan, että mun hääty majottua Velekaperällä asuvan tätin tykö yökuntiin pääsykokkeitten ajaksi.

Yhteislyseon ekaluokkia oli kolome: A, B ja C. Eka vieras kieli oli kaikille ruotti. Tokalla luokalla tuli lisäksi saksa tai englanti. A ja C oli saksan luokkia. B-luokalla päntättiin englantia. Kielivalinnat ratkasi arpa.

Raahesa oli mahollisuus päästä keskikoulupapereilla Porvarikouluun, Lyypekkerille tai lukioon sekä seminaariin vuoteen 1967 asti. Viimeset semiskat valamistu vuonna 1971.

 

Taskurahat tienattiin ihte

Nuorilla oli ommaa rahhaa, jos ne kekkas jostaki arpeetia. - Moltiin Kankaalan jätskikopilla kesätöisä heti ku täytettiin 15 vuotta, Raijat posmittaa yhteen ääneen. Ingerttilän Raija uurasti lapsen ammanaki ja anto joillekki oppikoululaisille yksityistunteja vieraisa kielisä ja matikasa. Eskelisen Raija tienas taskurahhaa viikonloppusin Kellari-baarisa, ku soli niitten äitin pisnes.

Poksi ahersi Oravan Valtolla tsupparina. Se kuskas ostoksia asiakkaille mopolla. Ihimiset soitteli tillauksia ja ne vietiin kotiovelle ympäri kaupunkia Satamakankaalle asti. - Mitä huonompi ilima, sitä enempi ihimiset tillaili sapuskaa puhelimella, Poksi huokaa.

Postin jakaminen oli kans poikien konsti tienata pätäkkää. Yhteen aikaan sunnuntain avviisit koko kaupunkiin kantaa reutuutti kolomen pojan porukka, johon Poksin lisäksi kuulu Kauppilan Juhani, Suhosen Markku ja välistä Erkki. Päivän likviiti teki huluppiat 7 markkaa!

- Ku ostin rippijuhuliin housut Kettukankaan kaupasta, ne makso 49 markkaa. Poksi räknää, että seittemän pyhän tienestit meni yksiin housuihin.

Rautaruukkki on aina työllistäny palijo nuoria kesäsin mutta monelle metallimiehen alulle Raahe Oy tarijos ekan kesäarpeetin. - Pääsin tuuraan karkasuhuoneen hoitajaa kesällä 1967 ja matkaratiosta sielä kuumuuvesa soi Dannyn Katu kuuma kaupungin, Joni Juusola muistelee.

 

Korona, Ankkuri, Valio...

Iltosin nuoret kokkoontu baareihin istuun ja poriseen kavereitten kans. Toisinaan saatettiin ostaa limsapullo puokkiin. - Joskus herkuteltiin jäätelöllä, Ingerttilän Raija muistelee. Kalijaa ei baareisa siihen aikaan vielä myyty. Maksullisia levyjäki soiteltiin. Pelattiin Fortunaa ja Pajatsua.

- Kyllä soli semmosta, että kulettiin baarista toiseen kahtomasa, ketä misäki oli, Ingerttilän Raija valasee nuorten illanviettotouhua.

Tornitalon alakerrasa toimi Korona-baari, josa ruukas käyvä Velekaperän ja Varvin nuoria sekä oppikoululaisia välitunnilla, vaikka soli ankarasti kielletty. Sieltä käytiin ostamasa räkäpiirakoita ja munkkeja. - Minnoon joutunu joskus jäläki-istuntoon, ku jäin kiinni, Eskelisen Raija uskaltaa palijastaa. Monasti Koronaan pinkastiin heti kouluj jäläkeen. Jääkiekko-otteluitten väliajalla sielä käytiin hörpäsemäsä kuumaa mehua.

Brahenkavun ja Kauppakavun kulumasa, ns. Roihun talosa toimi Ankkuri-baari, josa oppikoulunuoriso vietti ruoka- ja hyppytunteja. - Meilloli mahottoman mukava porukka ja vuoron perrään kerrottiin vitsejä, Pentti Vähäkangas haikailee. Siinä pytingisä on ny EuronKirppis.

Kauppakavulla siinä, misson ny Panimo, oli Valio-baari, joka sitte muuttu Kellari-baariksi. Muistattako misä oli Lounas-Mökki? No soli siinä misson ny Pikku-Pekka, siis se osa Pekasta, joka säästy tulipalosta, siis Kreivinajan yhteyvesä. Markku Veijalainen kävi sielä kerran syömäsä. - Minä tiijän ku oon ihte nähäny, Poksi vannoo.

Kulmabaari oli Ouluntiellä siinä, misson ny Huruakka. Ja sitte oli se Hellin baari Merituulen pihasa mutta soli nuorten mielestä vähä arveluttava mesta.

Kottiin hääty hilipasta viimestään puoli kymmeneltä. Mieluisia ohojelmia piti mennä töllöttään telekkarista, ku videoita eijjollu vielä keksitty. Televisio ostettiin monneen raahelaiseen huusholliin 1964 olympialaisten aikaan.

Tytöt muistelee, että Lauantain toivotut kuunneltiin aina. Ja Kaleidoskooppi. Ja Lista oli pakko kuunnella. Kyllä se Iltatuulen viesti otti päähän! Ku se vaan jökötti listan kärijesä viikosta toiseen. - Ei mulla ollu rammaria eikä nauhuria mutta oli Helvar-mekkinen ula-matkaratio, josta myöhään yöllä kuulu ratio Luksenpuri keskipitkiltä, Joni kertoo.

- Pitkäsellä käytiin kuunteleen levyjä, ku niilloli levysoitin, Ingerttilän Raija selevittää. Eskelisen Raija muistaa, ku ne velipojan kans vaihto sähköharmoonin magnetofoniin Ravanderin kaupasa iliman vanahempien luppaa ja siitähän se mekkala nousi.

Suosikki tai Stump oli pakko tilata, että pysy ajan hermolla. Rokki, rautalanka ja Beatlesit iski kovalla rytinällä raahelaisten nuorten tajuntaan 1963. - Rock and roll music -piisin kuuleminen vuonna 1964 oli tärisyttävä kokemus, Ingerttilän Raija tunnelmoi. - All my loving -levy myytiin Raahesa loppuun ja minä sain sen hommattua Tampereelta, Eskelisen Raija mainihtee.

 

Raahela, Merimaja, Mäntylampi, Ruokolahti

Sillon 1960-luvulla lauvantait oli koulupäiviä. Eikä tansseihin päässy ennenku oli rippikoulu käytynä. Paitsi Ingerttilän Raija ku se sai mennä kahtoon Renegadesia Kuuselaan vuonna 1965.

Raahelasa järkättiin tansseja säännöllisesti talavisaikaan, paitsi rukkouslauvantaina, jouluna ja pitkänä perijantaina. Siellä essiinty monia kuulusuuksia niinku Kirka vuonna 1967 ja Danny 1968. Dannyn kans soitti raahelainen Deskamind. Uus Tökäri valamistu vuonna 1969. Keskiviikkosin ja pyhäsin sielä pyöri markan levytanssit ja viikonloppusin musisoi oikia orkka. Ne soitti tanssittavaa mussiikkia.

- Ei me mittään tanssikursseja käyty, lähinnä käveltiin mussiikin tahtiin, tytöt tunnustaa ja lissää, että monasti tanssittiin joko piirisä tai rivisä ihte keksityin askelkuvioin.

Kesäsin nuoriso mennä kolluutti linkkurilla Merimajalle taikka Mäntylammelle. - Menin Mäntylammelle yhen kerran Juusolan Jonin motskarin kyyvisä ja arvaa oliko tukka solomulla ja paleliko? Ingerttilän Raijalla muistuu mieleen.

Jokku kävi Ruokolahellaki, mutta Raahesta sinne oli vaikia päästä, ku ei palijo kellään nuorilla ollu autua eikä ees ajokorttia.

 

Oppikoululaisten ryöstöt ja Linkin retket

Oppikoulun pippaloisa oltiin ryöstyä, ku niisei saanu tanssia. Ryöstyä oltiin nii, että koulun ala-aulasa kävellä läppästiin käsikäjesä rinkiä mussiikin tahtiin. Ku joku halus kävellä jonku kans, nii se vaa meni koputtaan olokapäälle ja paria vaihettiin. Ryöstösä toimi koko illan sekahaku. Ammattikoululaisia ei päästetty sissään.

Linkki-niminen ryhymä toimi aktiivisesti 1960-luvulla. - Siinoli mukana Seminaari, Ammattikoulu, Raahe Oy:n ammattikoulu, Porvarikoulu ja Yhteislyseo, Poksi luettellee.

- Alasen Sepon kans kuuluttiin oppilaskuntaan ja oltiin järkkäämäsä koulujen välisiä jääkiekko-otteluita, yhteisiä hiihtoretkiä Rokualle ja muuallekki sekä tansseja, jonne linkkiläiset oli tervetulleita, Joni valistaa. Linkin orkaniseeraamat elokuvaillat Bio-Huvimyllysä oli suosittuja, ku niisoli vaan nimellinen pääsymaksu.

- Onneksi varvilaisia oli joka koulusa, että pysty sekottuun Korona-baarisa ja Ankkurisa sammoihin pöytiin, Joni muistelee ja kertoo, että Oulusta ammattikouluun tulleet kyseli, misä täälä voi kulukia iliman että joutuu tappeluun oppikoululaisten kans. Oulusa ammattikoululaiset ja oppikoululaiset kuluki eri puolilla katua.

Kesällä kaupunkilaisnuoret pelas naakkua, seinuskaa ja katupeliä. Velekaperäset urheili omatekosella urheilukentällä.

Varvilaiset oli aina rannasa, jossei ne rällänny moppoilla ja myöhemmin moottoripyörillä, niin ne kivitteli tikstaaleja, jokkoli Santaholoman sahan kiviarkkuja meresä. Niihin kiinnitettiin tukkilauttojen puomit. Sitte poikaviikarit kuluki saarisa ja kierteli rantoja kiviä pitkin hyppimällä. - Alakukesästä me syötiin sotkan munia nuotiosa kypsennettyinä, Joni lissää.

 

Lapualaisooppera raahelaisittain

Helsingisä oli esitetty Lapualaisooppera vuonna 1966. Raahesa lukion oppilaat alotti Lapualaisoopperan harijotukset suurella innolla syksyllä 1967. Harijotuksisa oli mukana kymmeniä oppilaita. Esityspäiväki oli merkattu allakkaan kevväälle 1968.

Uskonnon opettaja Sirkka-Liisa Hautamaa ohojasi innostunutta porukkaa. Apuohojaajana hääräsi Oeschin Marja. - Ei me koettu sitä poliittiseksi toiminnaksi. Me vaan haluttiin, että kaikki sais osallistua, Eskelisen Raija selevittää. Harijottelu oli niin tehokasta, että laulut on vieläki tyttöillä muistisa.

Kenraaliharijotus oli eellisenä päivänä ennev varsinaista esityspäivää ja kaikkien oli pakko olla viimesisä harijoituksisa. Sitte rehtori ilimaantu sinne yhtäkkiä ja vaan ilimotti, ettei tätä esitetä. Ei perusteluja. Ei selityksiä. Uskonnon opettaja joutu lähteen. Ilimeisesti käsky tuli jostaki ylemmältä taholta ku rehtorilta, joka vaan välitti viestin.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 9.6.2004.

Luokkakokkous

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi