Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lehemiä ja semiskoita Velekaperällä

 

Velekaperä on rauhallista aluetta

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Ku maineikas purijelaivakausi oli loppunu, Raahe vaipu jonkulaiseen rinsessa Ruususen unneen ootteleen Rautaruukin tulua. Kaupungilla lähti liikkeelle lentävä lause: "Kuka ei mee Kemmiin, mennee Ameriikkaan!" Aivan 1960-luvulle asti lehemälaumat lompsi kesäaamusin laitumille. Autoja ei huristellu kattuilla haittona.

Kaupunkikuvasa tapahtu sentään jotaki ja arkkitehti Birger Brunila suunnitteli asemakaavamuutoksia 1920-luvulla. Asemakaava, jonka mukkaan kaupunginossaan numero XII taakotettiin uusia tontteja Niemelänkavulle, Lankilankavulle ja Eteläkavulle vahavistettiin 12.5.1930.

Ekat aravat ja rintamamiestalot

Syksyllä 1938 myytiin ekat XII kaupunginosan tontit. Sammaan aikaan myönnettiin ekat valtion tukemat asuntolainat (aravalainojen nimellä vuojesta 1949) ja Raaheen niitä saatiin viis kipaletta. Ku näillä rahotettiin kaupunginosan XII taloja, nii Teuvo Virtanen arvelee koululaisille tarkotetusa "Tunne Raahesi" -ohheislukemistosa, että ehkä tästä joku äkkäs kaupunginosalle nimen Velekaperä.

Paavo Ylitalon vanahemmat - Kaarlo ja Matilda - oli saanu tontin Niemelänkavulta vuonna 1938. Ku rakennuslupa oli myönnetty vuonna 1939, nii perustuksia päästiin lapioimaan. Hirret haalattiin Pattijoen Kesälästä. Rakennustarvikkeista oli kova uupelo. Ruuvalliki tehtiin vähällä sementillä ja palijolla kivillä. Maalia ei saanu valamiina, vaan se piti ihte sekotella kurrista ja maalijauhoista.

Sähköt otettiin heti. Paavo muistelee, ettei sähkyä ens alakuun tarvittu muuhun ku yhteen lamppuun. Nykystä yksityisyyvensuojaa eijjollu, vaan aina ku nähtiin, että sähkölaitoksen mies kiipiää toloppaan katkaseen sähköjä, tiijettiin heti, keneltä oli lasku jääny maksamata, Paavo porisee.

Jokkaisella oli oma kaivo, ku vesijohtoverkosto tuli vasta 1950-luvulla. Vettä rajjattiin myös Jaakopin lähteestä. Pyykkiveeksi kerättiin kesäsin rännivettä. Talavella sulatettiin lunta. Kevväällä pyykkivettä hajettiin ruununmakasiinin vieresä olleesta lanttopaikasta.

Ylitalon pytinkiin valamistu kaks kamaria ja kööki. Pihan perälle rakennettiin navetta, ulukohuusi ja sauna. - Kaikilla eijjollu ommaa saunaa, vaa ne kävi saunomasa naapureisa tai rantasaunasa, Paavo selevittää ja harmittellee, että rantasauna purettiin. Ois se saanu jäähä jäläkipoloville muistoksi.

Sovan jäläkeen vuonna 1945 arvottiin 31 rintamamiestonttia. Ne sijottu alueelle: Keskikavusta Pikiruukinkavulle ja Mäkikavusta Eteläkavulle ja yks tontti Lankilankavun ja Keskikavun kulumaan. Rakentajat sai halapakorkosta asuntolainaa. Luultavasti tämän takia joku huulenheittäjä rupes puhhuun Velekaperästä. - Ennen sotia Velekaperä-nimitystä ei käytetty, Paavo painottaa. Ajan olloon kaupunginosista XII - XIV on alettu puhua Velekaperänä.

Monesti tontille rakennettiin ensteksi piharakennus, johon perhe muutti ja alako sitte kaputtelleen päärakennusta. Eläkkeellä oleva kaupunginarkkitehti Hilkka Aaltonen selevittää Velekaperän arkkitehtuuria: Sovanjäläkeisen jälleenrakennuskauven rintamamiestalot on leviärunkosia ja ne poikkiaa näin arkkitehtuuriltaan ennen sottaa rakennettuista talloista, jokkon kapiarunkosia.

Arkkitehti Birger Brunila laati 1920-luvun lopulla asemakaavan myös kaupunginosille XV ja XVI. Se vahavistettiin 12.5.1930 samasa kaavasa ku Velekaperäki. Alue tunnetaan tänäpänä Milijoonaperänä. Milijoonaperä-nimelle oon kuullu pari erilaista selevitystä: Joku on väittäny, että alue rakennettiin kovalla rahalla ja nimi tuli siitä. Mutta Paavo uskoo, että alue sai nimensä siitä, ku alueelle rakennettujen talojen hankinta-arvot kohos reilusti yli milijoonan. Ainaki 1950-luvulla tämän alueen rakentajille myönnetyt aravat oli siinä 700.000 markan kieppeillä ja lisäksi piti olla vielä muutaki rahotusta.

 

Ruona ja Santaholoma tarijos arpeetia

Vuonna 1919 perustettu Ruona Oy kehitty vauhilla ja ensimmäinen laiva laskettiin tekalta vesille vuonna 1921. Vuonna 1945 Ruona perusti oman ammattikoulun ja sieltä valamistu arvostettuja metallialan ammattimiehiä. Ruonan olympialaiset Fantisa oli suuri tapahtuma. Ennen sotia Santaholoman sahan likviitilistoilla ahersi 400 ihimistä. Kummasaki puulaakisa uurasti monia velekaperäläisiä. - Lisäksi muutama naapuri toimi hevosmiehenä joko Ruonasa tai Raahen kaupungilla, Paavo lissää.

Sovan jäläkeen Ruonasa valamistettiin sotakorvauslaivoja. Paavo Ylitalo muistaa elävästi vuojen 1952 tapahtumat. - Soli joulukuun 12. päivä, ku insinööri tuli viilaverstaalle sannoon, että töitä saa tehä mutta palakkaa ei makseta, Ruonasa pitkän päivätyön ahertanu levyseppä huokasee. Konkurssin seurauksena jäi 700 ihimistä vaille työtä. Kaupungin asukasluku oli 4.500.

Kaupunki orkaniseeras hätäaputöitä. Paavoki oli jonku aikaa rakentamasa vesijohtoverkostua. Mutta sitte yhtenä päivänä entinen pomo käveli vastaan kaupungilla. - Tuu huomena töihin Raahe Oy:lle, pomo kehotti. Noin 350 työpaikkaa saatiin valtion tuella käynnistettyyn Raahe Yhtiöön. Monet lähti reppuvirmojen palakkaamina voimalaitostyömaille pohojoseen. Monet joutu lähteen työn peräsä etelä-Suomeen tai Ruottiin.

 

Luomusapuskaa ja hyyryläisiä

Velekaperällä asuttiin kauniisa maalaismaisemisa 1960-luvulle asti. Melekeen joka pihan perällä oli navetta, josa ammu lehemiä ja vasikoita, röhki sikoja ja kaakotti kanoja. - Jokku möi tinkimaitua ja kanammunia, Paavo muistelee ja lissää, että jos maitua vei meijeriin, nii sai ostaa voita halavalla. Maito hinnoteltiin rasvarosentin mukkaan: mitä enempi rasvaa, sitä parempi hinta. - Kyllä kai soli jonku sortin luomuvilijelyä, Paavo lovehtii ja kysäsee sammaan hengenvettoon, että kuinka moni ennää tietää napostelemansa sapuskan alakuperrää?

Kaupunki vuokras laitumia Ouluntien varresta Kartion pajan takkaa, Pitkästäkarista ja Kummatista. Monet velekaperäset piti lehemiä Ruonan laitumella. Alue on tänäpänä Keycastista Rautaruukin suuntaan.

- Kesällä piti paiskia heinätöitä ja syksyllä saatiin koulusta potunottolommaa, Velekaperän vekara Pauli Ylitalo muistelee 1950-luvun lapsuuskesiä. Perheitten äitit oli enimmäkseen kotona. Rouvan päivistä oli turha puhua, ku askareita piisas nii, että hellapolliisi sai hosua aamuhämäristä iltamyöhäseen ku soopankokki.

Melekeempä jokkaisesa Velekaperän talosa pijettiin hyyryläisiä: kauppakoululaisia, semiskoita ja Raahe Oy:n ammattikoulun oppilaita. - Ihte asuttiin ahtaasti, Paavo tunnustaa. Pieniki vuokratulo tuli tarpeeseen. Oppilasasuntoloita eijjollu sen ajan Raahesa. Tänäpänä vintit ja piharakennukset komottaa tyhyjillään.

Kiesvaara oli ainua lääkäri kaupungisa mutta silti sillä oli aikaa tehä kotikäyntejä. Se vinttas potilaskäynneille pyörällä ja auto törötti kavun varresa. - Ei siinä ollu ikkään ovet lukosa, Paavo naurahtaa. Sillon ihimiset kunnioitti toisten ommaa.

Pauli kertoo, että diakonissaa pelättiin. Ku joku poikaviikareista honas, että diakonissa on liikkeellä ruskian nelikanttilaukun kans, niin sana levis ku kulovalakia eikä poikia löytyny mistään. - Sois kuitenki pistäny, Pauli perustellee.

- Ja polliisia hääty kans pelätä, ku ajo valottomalla pyörällä. Ku niitä asu kaks täälä Velekaperällä, Pauli jatkaa.

- Poikain harrastuksina kuuskytäluvun alakupuolella oli kevväisin naakun ja seinuskan pelluu ruununpuotin seinustalla. Ruonanojasta pyyvettiin katiskoilla haukia ja iltasin pelattiin neliskaa, Pauli raatailee ja selevittää vielä, että kesällä urheiltiin omatekosella urheilukentällä ja talavella pelattiin kavulla huopatossut jalasa ja lentäjänlakki pääsä katupeliä. Maaleina oli lumitekaleet.

Omatoimisuuven puutteesta sen ajan tenavia ei pääse morkkaan, ne nimittäin teki joskus oman jääkiekkokentänki meren jäälle. - Kestävin maila oli omatekonen Korsun Kesto, jonka varsi ja lapa ostettiin Korsun puusepänverstaalta, Pauli muistelee. Kovilla pakkasilla Velekaperän jäläkipolovi pelas korttia ja koronaa.

PaavoYlitalo on pirtiäsä kunnosa, vaikka ikkää on mittarisa 77 vuotta. Niemelänkavun eläkeläisen päivät kulluu lepposasti historiankirijoja tutkimalla. - Hyvällä ilimalla tullee ussein pyöräiltyä mökille Hakotauriin, avojalakanen raahelainen kertoo.

 

Lähteet: Raahen tienoon historia III, Teuvo Virtanen: Tunne Raahesi, Raahen kaupungin kunnalliskertomus vuodelta 1945, Haastattelut

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 19.2.2005.

 

Muita Velekaperästä kertovia juttuja:
Velkaperää ennen ja nyt - pdf-tiedosto/Satu Halonen
Iki-ihana rintamamiestalo
Velekaperän tiernapojat laulo joulurahhaa
Kunnalliskojisa maatalloutta ja vanahusten hoitua

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi