Ökytalo parraatipaikalla

Soli toukokuun viijes päivä vuonna 1777, ku ahaväärimies Matts Sovelius (1726-1795) löi lukkoon kaupat Rantakavun tontista. Siihen aikaan tämä tontti eijjollu mikkään äläskeleponen maatilikku. Soli sillosen kauppatorin kulumalla. Torin toisella kulumalla, siis nykysen Brahenkatu 2:n paikalla tökötti raatihuone. Satama ja pakkahuone oli kivenheiton pääsä.

Sovelius rakennutti uuven komian pytinkin parraan tapin takkaa. Pytinki nousi korkian ruuvallin päälle. Siitä tuli kaksvooninkinen ja satulakattonen. Se vuorattiin pystyrimalauvotuksella. Pohojakaava on karoliininen niinku muoti sillon määräs. Talo on säilyny melekeen alakuperäsesä mallisa meijjän päiviin asti.

Jotaki remppaa on häätyny väkistenki tehä. 1800-luvun loppupuolella rymistettiin remonttia oikeen urakalla: sisäkattua korotettiin, salliin vievät ovet vaihettiin korkeisiin pariovviin, ku soli sillon muotia. Sammaan syssyyn piti saaha isommat akkunat ja erillinen sissäänkäynti yläkertaan. Yläkerta on nyt entrattuna 1890-luvun tyyliin.

Alakuperänen huonekorkeus on säilyny nykypäiviin asti yläkerran etteisesä ja köökisä. Ihanasti kuluneet portaitten kaiteet on nikkaroitu 1700-luvulla. Pihafasadi ja porstua on 1910-1920 -lukujen tuotosta.

Omistajia ja hyyryläisiä

Matts Soveliuksen perheen lisäksi pytingisä kortteeras jonku aikaa Mattsin likka Kristiina aviosiippansa Anders Myhrbergin kans. Kristiinaa tituleerattiin "Raahen kirijastoksi", ku soli niin sivistyny ja jaamannu hirviästi historiaa ja maantietua. Myhrberg oli muuttanut Raaheen Ruottista ja ahersi täälä ensimmäisenä tullimiehenä. Tullimiehiä alettiin tarvita, ku vuonna 1791 teeveestä tuttu Kustaa III oli antanu Raahelle tapulioikeuven ja raahelaiset pääsi tekkeen ahavääreitä iliman välikäsiä.

Kristiinan ja Andersin poika, maaliman kuulu vappaustaistelija August Maksimilian Myrhberg synty täsä talosa 24.7.1797. August ihte ilimotti syntymäpäiväkseen 31.12.1799, ku sen mielestä ois ollu jotenkin eksoottista syntyä vuosisajan viimesenä päivänä. Tuohon aikaan tämmönen pikku muovollisuus hoitu omalla ilimotuksella. Perhe muutti Ouluun, ku August oli suunnilleen kuuven vanaha. Augustista tuli isona sotilas ja se taisteli sorrettujen puolella ainaski Espanjasa, Kreikasa ja Puolasa. August kuoli Tukhomasa 31.3.1867. Pikku puisto Soveliuksen talon eesä (Raahen ensimmäinen tori) tunnetaan nykyjään Myhrbergin puistona. Sinne pystytettiin Augustin näkköispatsas vuonna 1931.

Matts Soveliuksen jäläkeen talo siirty perintönä kauppias ja raatimies Johan Soveliukselle (1770-1852). Johan on tullu kuulusaksi sen takia, ku sei päässy naimisiin, vaikkois kauhiasti tahtonu. Morsmaikkuki oli vissillä puhheella sovittuna. Ku mielitietty Catharina Freitag (1769-1840) sattu pahaksi onneksi olleen Johanin kussiini, niin eihän sitä naimaluppaa herunu kuninkaalta eikä keisarilta. Sikaepistä! Ei siinä auttanu muu ku poltella kynttilöitä akkunalla ja vahata kaihosasti torin yli Freitagille, josa Catharina kans poltteli kynttilöitä ja haaveili avio-onnesta. Johan siirty ajasta ikkuisuuteen vuonna 1852.

Mattsin, siis Soveliuksen talon rakennuttajan, toinen poika Fredrik, tuon räytyjän veli, oli pykänny komian pytinkingin raatihuoneen paikalle, ku soli palanu poroksi vuonna 1810 suuresa tulipalosa, josa meinas pallaa koko kaupunki. Siinä talosa se kortteeras sakkinsa kans.

Fredrikin poika Matts August Sovelius (Matti-patruuni) alako kortteeraan täsä Soveliuksen ökytalosa Johan-setän jäläkeen. Matts eleli poikamiehenä koko ikäsä. Mattsin veli Henrik ei kanskaan saanu aikaseksi käyvä papin aamenilla. Henrik (=Heikku) kortteeras rannisa (nyk. Brahenkatu 2).

Mattsista jätti aika vuonna 1870, ja talo siirty Heikun omistukseen, ku velijeksillä oli ollu keskinäinen testamentti. Vuonna 1886 Heikku perusti Soveliuksen apurahaston, joka omistaa tämän pytinkin vielä nykyjäänki. Tarkotus oli vuokrata talua sukulaisille ja miksei muillekki.

Vuosien saatosa pytinki on ollu jos jonkulaisesa käytösä. Sielon toiminu esimerkiksi ruottalainen Klubi (1897-1912), ossuuskuntaruokala Oma Pata (1909-1912) ja Raahen mussiikkiopisto. Kyllä Heikku oli viisas, ku perusti sen säätiön. Tuskimpa talo ois muuten säilynykkään meijjän päiviin asti näin hyvästi.

Patruunin huusholli

Vuonna 1990 Raahen museo vuokras Soveliuksen talon pitkäaikasella sopimuksella. Pohojos-Pohojanmaan museon konservaattori Matti Laineen tutkimusten perusteella tehtiin konservointisuunnitelmat. Jokkaisen huoneen seinälle on tapiseerattu justiin semmoset tappeetit ku niisoli 1890-luvulla. Raahen museon konservaattori Jouko Turunen teki tappeetit vanahojen mallien mukkaan silikkipainotekniikalla.

Talon kakluunit on alakuperäset. Siinon saanu Soveliuksen piiat kantaa hönttästä teerevänä klapeja pessään ja tuhkia ulos. Kakluunit lämpiää nykyjään sähköllä. Marjaana Kojo-Eskola on kutonu tyylin mukaset kesämatot. Laivapatruunin koti kaikkine mööpeleineen, virherkasveineen, tauluineen ja tilipehööreineen aukastiin ylleisölle vuonna 1999.

Aataminaikusia mööpeleitä ynnä muuta hilipentööriä on kenkänny esimerkiksi Soveliukset ja Nordström-Norion perheet. Jokkainen esine ois oman tarinan väärti.

Yläkerran etteisen seinälle on tällätty empiretyylinen peili, jokkon tehty 1800-luvun alakupuolella. Päällysvaatteille on varattu komia kaappi ja tukevasti tehty satteenvarijoteline.

Makkuukamarin puolella voi ihastella Imperial-sänkyjä, jokka iltasella vejettiin täyteen pittuuteen. Sen ajan emäntien ahkeruuvesta kielii ompelupöytä sekä kiikkustuolisa roikkuva ridikyyli eli käsityöpussukka, johon oli hyvä napata keskeneränen kujelma tai ompelus völijyyn atimareissulle. Ei siihen aikaan ruukattu istuskella joutilaana.

Ison ja komian kampauspöyvän lahajoitti syksyllä 2004 Nina Pentikäinen eesmenneen äitinsä Marianne Lindbergin pyynnöstä. Marianne oli saanu pöyvän omalta äitiltään Ebba Relanderilta (aik.Löwenmark, o.s. Sovelius). Tyylillisesti pöytä on uusrokokoota ja luultavasti ajottuu 1860-luvulle. Näin peili palas takasi tähän talloon? On mahollista, että pöytä on alun perin ollu komerssi Fredrik Soveliuksen toisen vaimon Ebba Katinka Ljunggrenin ja se ois kuulunu tämän talon kalustukseen 1890-luvulla. Mutta ihan vissiä tietua asiasta eijjoo.

Laivapatruunin office oli miesten ommaa revviiriä, sinne eijjollu naisväjellä mittää rääpyä tukkeutua. Täälä patruuni hoiti pisneksiä ja skriivasi preivejä. Soveliuksen suvun jäsenten muotokuvat tuo terveiset menneiltä sukupolovilta. Salin kalustuksesta honas heti, ettei täsä kortteerannu mittään äläskeleposta sakkia: oli ulukomailta raijattuja koriste-esineitä, taffelipiano ja mööpelit viimestä huutua.

Herskapi einesti hienosti ruokasalisa. Talrikit, pilikkumit ja muukki posliiniesineet oli tuotu Saksasta tai Englannista.

Ylleensä palakolliset kortteeras väentuvasa. Liekkö keittiön yhteyteen rakennettu pikku kömmänä ollu pääemännän työsuheasunto? Baltimoresta asti oli tuotu lihahakkuri heleppaamaan jonku huushollerskan arkia. Hellalla porisi pahantuulenpannu ja toi helepotusta pahimpaan kahavintuskaan...

Lähteet: Museon esitteet, Opaskurssien luentomateriaalit, Miska Sliden: Talon esittely

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 17.6.2006.

Lisää tietoa aiheesta jutuissa:

• Raahen palo v. 1810
• Brahenkatu 2
• Myhrberg
• Rakastavaisten kynttilät
• God dag, herr patrun!
• Aleksanteri I vieraili Raahessa
• Kävelykierros, Johan ja Catharina
• Raahen museon sivut
• Sovio-Sovelius-suvun sivut

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi