Eka varsinainen kauppalupi alotti toiminnan Raahesa vuonna 1882. Soli nimeltään Sällskapsklubben i Brahestad. Perustajajäseniä oli 14. Nimilistalla on tuttuja herroja: Durchman, Lundberg, Leufstadius, Nylander, Sovelius. Ens alakuun nämä lupilaiset rehevas toisiaan määräiltona mamselli Charlborgilta vuokratusa tilasa Kirkkokatu 13 eli vanahasa apoteekin talosa, kirkkua vastapäätä.

Ku jäseniä tuli lissää, nii tilat alako ahistaa ja herrakööri muutti hyyryläiseksi Sundströmille, Brahenkatu 18. Kesällä 1884 lupilaiset muutti kolomannen kerran ja ny tuli osotteeksi Kauppakatu 39, merikapteeni Lindmanin pytinki, josa sitte myöhemmin toimi KOP:n konttori, sitte kaupungin virastoja ja nykyjään kirppari.

Vuonna 1889 jäseniä oli liki nelijäkymmentä eikä auttanu muu ku kerätä taas kimpsut kassaan ja muuttaa. Nelijäs toimipaikka löyty osotteesta Kirkkokatu 35. Soli henkiherra Markkasen talo.

Kauppalupisa jäsenet sai raatailla rauhasa herraseurasa. Lupille tilattiin lujettavaksi monensorttisia avviiseita. Herrat kulutti iltapuhteita pellaamalla sakkia ja pilijartia. Ens alakuun toimintakulut jajettiin tasan jäsenten kesken. Mutta sitte alettiin orkaniseeraan tarijoilua, jolla kulut katettiin.

Vuonna 1889 Raaheen perustettiin suomenkielinen kauppalupi. Jonku aikaa meilloli kaks lupia mutta ruottinkielinen toiminta kuihtu pikku hilijaa.

Suomenkielinen porukka alotti toiminnan Koulukatu 2:sa Hårdin omistamasa talosa. Tämäki poppoo joutu kiertään kaupunkia ku muinoin Jerusalemin suutari. Seuraava osote oli Kauppakatu 24 ja sitte Kauppakatu 30, Roihun talo, josson ny Eurokirppis ja sitte Pekkatorille Soveliuksen talloon, joka tunnetaan Kiesvaaran talonaki.

Raahen Kauppaklubin synty

Vuonna 1914 vihovviimen orkaniseerattiin Raatihuoneesa palaveri, josa päätettiin lyyvä hynttyyt yhteen. Perustettiin Raahen Kauppaklubi. Toiminta alako virallisesti tällä nimellä vuonna 1918. Täsä vaiheesa lupi toimi hyyryläisenä Kirkkokatu 15:sa.

Porukka oli yksistätuumin teheny päätöksen oman talon ostamisesta. Passeli pytinki löyty Brahenkatu 20:stä, Pattijoen tullista. Sen omisti rouva Aurora Valkonen. Lupilaiset, joitoli 43, muutti ommaan pytinkiin joulukuusa 1918. Vuojen 1919 alakaupuolella jäseniä oli jo 73. Lupin kokkouksisa pähkäiltiin omien asijoitten lisäksi yhteiskunnallisia ropleemia. Jäsenten polliittinen kanta oli tiukan konservatiivinen. Yhesä palaverisa K. Lévon ehotti, että lupille häätys hommata myös vasemmiston avviiseita. Ja niin sitte tilattiin Helsingin Sanomat ja Kaleva.

Jäsenmaksut määrättiin kunnallisverokatalookin perusteella. Vuonna 1919 suurin jäsenmaksu oli 150 markkaa ja pienin 25 markkaa. Jos lupille jäi yökuntiin, joutu pulittaan sakkomaksua. Pellaaminen makso viis markkaa illasa.

Lupin raha-asiat oli hyväsä oortningisa 1920-luvun alusa ja herraseura rupes kaavaileen muuttua pois kaupungin maaseuvun puoleisesta laijasta merimaisemiin. Ku Raahen Kirjatyö halus ostaa talon vuonna 1921 ja Rantakavulta löyty just passeli pytinki, nii kaupat lyötiin lukkoon. Vuonna 1826 rakennettua talua entrattiin ja lupi muutti nykyseen talloon vuojen 1922 lopusa.

Hyviä ja huonoja vuosia

Vuosi 1925 oli lupin kannalta ankia. Rahat looras loppuaan. Monta innokasta jäsentä muutti pois Raahesta. Ration osto oli tullu ajankohtaseksi. Tätä hankintaa jappastiin perinpohojasesti vuositolokulla ja vuonna 1928 ostettiin Lorenz-merkkinen kone. Vuonna 1930 ostaa rymmäytettiin pienoispilijartipöytä ja alettiin periä pelimaksua kuus markkaa tunnilta.

Lupielämä vilikastu vuonna 1932, ku kieltolaki kumottiin. Niinpä alettiin kuutijoija remonttia. Vuonna 1935 rakennettiin kellari, ostettiin mööpeleitä ja uus ratio, lyhennettiin velekoja. Vuosikymmenen loppu oliki tasasta ja mukavaa aikaa.

Sotavuosina jäseniksi hyväksyttiin upseereita, jokkoli paikkakunnalla väliaikasesti. Lupitoiminta jatku sovasta huolimatta ja oli välillä hyvinki vilikasta.

Freskot seinille

Kesällä 1948 lupirakennus rempattiin viimesen tapin takkaa: asennettiin keskuslämmitys, laajennettiin porstuaa, rakennettiin saniteettitilat, muurattiin takka, korijattiin vesikatto, uusittiin lamput ja kartiinit, hommattiin tuulettimia. Aivan erityisesti kannattaa muistaa taiteilija Leo Hengin freskomaalaukset peräkapinetteihin.

Maalaukset kuvvaa raahelaista elämämmenua. Ekan peräkapinetin kolome maalausta esittää merenkulun historiaa. Tokan peräkapinetin kuvisa rakennettaan sotakorvauslaivoja Ruonan telakalla. Viimesen kuvan aihe on redilastaus.

Taiteilija innostu hommasta nii, että oli aamusin pihalla vonkaamasa, ku henkilökunta tuli töihin. Kerrotaan, että Heng lyhenteli arpeetilla sherrypiikkiä.

Leo (Leopold) Heng oli syntyny Saksasa ja kulukeutunu Suomeen I maalimansovan melskeisä. Heng muutti Savonlinnasta Raaheen, ku Inga-vaimo sai seminaarista piirustuksen ja käsityön opettajan pestin.

Miesten oma hiekkalaatikko

Vuoteen 1964 asti lupi säily tyystin sulijettuna herraseurana. Sillon johtokunnalle tulla tupsahti kolomen rouvan jäsenanomukset. Ku säännöt ei kieltäny, niin rouvien Erkkilä, Meriläinen ja Paavola anomukset hääty hyväksyä. Liekkö tuohon aikaan ollu kysseesä joku jäsenistön värväyskampanja, ku muutamia muitaki rouvia hyväksyttiin sakkiin?

Yhesä kokkouksesa joku ehotti, että sääntöihin muutettas henkilö-sanan paikalle mieshenkilö-sana, mutta ehotus ei saanu tarpeeksi kannatusta. Ja niimpä sääntöihin or räntätty, että jäseneksi voi päästä hyvämaineinen yhistyksen tarkotusperiä kannattava henkilö. Johtokunta hyväksyy tai hylykää jäsenanomukset.

Raahen Kauppaklubi ry, joka omistaa lupirakennuksen, on haluttu pittää naisista vappaana vyöhykkeenä. Yhistykseen kuuluu nykyjään 50 miestä eri elämänalolta. Henki on se, että lupi on jonkulainen miehisyyven viimenen linnake. Naisia ei huolita yhistyksen puuhiin eikä peli-iltoihin.

Kauppalupille naiset on tervetulleita. Daamit on haluttu nostaa jalustalle ja ne napataan völijyyn kunniavieraina avec-tillaisuuksiin. Lupin perinteisinä soppailtona herrat häärää köökisä rättäämäsä herkkuja ja naiset saa istahtaa hienoisa hepenisä valamiiseen pöytään.

Ellun ravintola hyyryläisenä

Raahen Kauppaklubi ry:n omistamasa pytingisä toimii tänäpänä (v. 2004) 200-paikkanen tillausravintola. Eila Tähjänjoki emannoi sitä hyyryläisenä. Tämä restorantti on ennen muuta hyvästä sapuskasta ja juomasta tykkäävien kohtaamispaikka, josa kunnijoitetaan perinteitä.

Mussiikki on aina soinu lupilla. Merimieslaulut ja monellaisten soittopelien soitanta o osa talon perinnettä. Ravintolasa on kaks pianua siltä varalta, että joku soittotaitonen sattuu paikalle.

Kirsti Vähäkangas

Lähteet: Felix Onkka: jutut Raahelaisessa, Urho Aurio: Kauppaklubin historiikki 1882-1948, Vesa Hannila: Kauppaklubin historiikki 1948-1968, Heli Kangas: juttu Raahen Joulu -lehdessä v. 2002, Anne Helaakoski: Juttu Kalevassa 23.3.2003, Raahen Kauppaklubin kotisivu: raahenkauppaklubi.yhdistysavain.fi/, Antti Silvennoinen: Haastattelu

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 13.3.2004.

Röökynä ryykää hantuukia

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi