Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Karit kortteeras parraatipaikalla

 

Museon rantaan pääsee vaikka purijevenneellä. Ruiskuhuoneesa toimii kahavila

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Soli heinäkuun ensimmäinen päivä vuonna 1948, ku Aimo Jortama kuskas letku-Foortilla Aaro Karin perheen irtaimiston Velekaperältä ruiskuhuoneelle. Kari oli valittu palopäälliköksi ja sen hääty kortteerata virka-asunnosa. - Äiti itkiä tihhuutti, ku piti muuttaa pois uuvesta kojista, lapset muistelee.

Siihen aikaan Raahesa oli vaan 300 puhelinta. Puhelut kuluki sentraalin kautta. Polliisi oli numero 86 ja ruiskuhuone 68. Ku isä oli pois kotua, äiti päivysti puhelinta ja jos äitiki hilipasi asijoille, lapset vastas puhelimmeen. Ruiskuhuoneen puhelimella soitteli myös naapurit, markkinamiehet ja kalastajat.

Ruiskuhuoneesa oli 1940-luvun lopulla kaks huonetta: kööki ja kamari. Pojat Matti ja Mauri nukkua urvotti köökisä sivusta veettäväsä sängysä. Sirkka ja Harri nukku vanahempien kans kamarisa. Kööki toimi palopäällikön virkahuoneena. Äitin piti aamulla ensimmäisenä siivota se, ku ihimisiä alako lappaa sissään asioita hoitaan. Talo oli talavella kylymä. Ku isä heräs, se kävi ensteksi laittaan valakian hellaan ja meni sitte takasi sänkyyn peiton alle oottaan huoneen lämpiämistä.

Pesutiloja ruiskuhuoneesa eijjollu. Perhe kävi saunomasa joko rantasaunasa tai Suomelan tai Kaarelan saunasa. Tallousvesi kannettiin kesäsin Heinämaan (nyk. Reinilä) tai Nylanterin kaivosta. Talavella vettä kuskattiin Jaakopin lähteestä vesikelekalla. Joskus kelekka tökkäs kivveen ja vesi loisku kavulle, sillon hääty palata takasi Jaakopille.

Pyykkivesi otettiin merestä. Äiti pesi pyykit ruiskuhuoneen puolella pyykkilauvalla. Pyykit virutettiin meresä sekä kesällä että talavella.

Ruiskuhuoneen vieresä oli aitta, josa säilytettiin puolukoita, sieniä ja suolakallaa. Käymälä oli rantatorin toisella laijalla 100 metrin pääsä. Sinne juoksi Widellin Hannaki museosta, ku tuli hätä. Isä rakensi perheen käyttöön oman käymälän aitan taakse.

Letkunkuivaustorni purettiin 1940- ja 1950-lukujen taitteesa. Tornin alaosan paikalle rakennettiin alakovi ja yläkertaan pojille huone. (Kaupunginvaltuusto 21.12.1948)

Ruiskuhuoneesa pijettiin ajokorttikuulusteluja. Seinälle oli tällätty taulu, josa oli liikennemerkit. Katsastusmiehet Karhi ja Tuulonen näytti kepillä merkkejä. Ajokorttia hakevan piti tietää ne ennenku pääsi kirijallisseen kokkeeseen. Autot katsastettiin rantatorilla.

Rantatori oli alueen lasten leikkipaikka. Siinä pelattiin nelimaalia ja potkittiin jalakapallua. Ympäristö rakennuksineen tarijos hyviä piilopaikkoja. Kaupunkilaisten venelaiturit oli museon rannasta Cortenkavulle. Kalastajat rantautu ruiskuhuoneen valakamaan kesäaamusin heti viijen jäläkeen.

Museon vieresä oli kioski, josta lapset sai joskus ostaa nekkuja. Kerran isä laitto Matin ostaan kioskista pullon pilsneriä. Tehtävä eijjollu pojalle mieleen. – Eijjoo mun syy, jos sinusta tullee juoppo, poika puhisi. Monasti kioskilla oli kansainvälinen meininki, ku Lapaluovosta tuli merimiehiä pilsneriostoksille.

Kesäsin Pelastusarmeijan väki marssi rantatorille (jokseenki museon kukkapenkin paikkeille) pittään iltatilasuuksia. Kulukue lähti Koulukavulta. Ensimmäisenä tepasteli Jaati, joka paukutti rumpua, peräsä harppas kaks tai kolome naista. Pelastusarmeijalaiset soitti, laulo ja tojisti. Ihimiset kerräänty kuunteleen.

Vuonna 1955 Kari osti Iiläisistä kesämökin. Perhe kortteeras sielä kesäkuusta elokuuhun. Isä päivysti ruiskuhuoneesa. Se asu Iiläisisä kesälomansa ajan. Iiläisiin muutto oli meleko souvi. Venneellä raijattiin hetekat, petivaatteet, astiat ja kaikki tarpeellinen tilipehööri mökille. Syksyllä kamppeet haalattiin takasi. – Ei meillä ollu kaksia huonekaluja eikä astioita, lapset muistelee. Tallousvesi kuskattiin Iiläisiin kaupungista 20 litran pänikällä. Pesuveet otettiin merestä.

Elämä helepottu, ku ruiskuhuoneeseen saatiin vesijohto 1950-luvulla. Pojat liitty vpk:hon heti ku kynnelle kykeni. Vpk toimi aktiivisesti. Pruutan turvotuksia ynnä muita äkseerauksia pijettiin rantatorilla.

Väärin shammutettu, shaatana!, murrejuttu

Ku Aaro Kari pääsi eläkkeelle, perhe muutti takasi Velekaperälle. Karit oli kortteerannu 26 vaiherikasta vuotta museon rannasa kaupungin parraatipaikalla ja monellaisten tapahtumien keskipisteesä. Äitin muutto ei taaskaan luonnistunu iliman kyyneleitä.

 

Faktaa

  • 1859 Maistraatti järjesti pakollisen palokunnan. Sen tehtäviin kuului palovartiointi ruiskuhuoneessa ja kirkontornissa.
  • 1887 Palokunnan käytössä oli 4 rattailla kuljetettavaa ruiskua letkuineen, 8 palopurjetta, ämpäreitä, tikapuita ja lyhtyjä.
  • 1906 Kaupunki hankki höyryruiskun ja sitä varten rakennettiin uusi ruiskuhuone rantaan Sovion makasiinien paikalle.
  • 1912 Raahelan värikäs historia palokunta-aatteesta tehojumppaan, murrejuttu
  • 1942 Punatiilinen paloasema rakennettiin rantatorin toiseen laitaan.
  • 1995 Pajuniityntielle valmistui uusi paloasema.
  • 1996 Ruiskuhuone saneerattiin veneilijöiden huoltotilaksi ja kahvilaksi.
  • 1996-2006 Sirkka ja Martti Nyman hoitivat kahvilaa.
  • 2006 alkaen tiloissa on toiminut Pikkulahden Palvelut Oy.

 

Lähteet: Muistojulkaisu Raahen kaupungin 300-vuotisjuhlaan/Impola, Elina Kippolan keräämät tiedot ruiskuhuoneen historiasta

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 22.11.2008.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi