Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Jossei sauna, viina ja terva auta...

 

Näisä maisemisa toimi monien muistama rantasauna

 

Kuva: Mikko Heikkilä

Siitä Seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän
sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi;
pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi,
kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi.
Tuli saunasta tupahan, - tuli tuntemattomana,
kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. -
(Kalevala, 18. runo.)

Reistaappa varsteksi selevittää jollekki ulukomaalaiselle perisuomalaisia saunatapoja. Me tukkeuvuttaan ainaski kerrav viikosa saunaan, siis koppiin, josa nakellaan vettä kuumien kivien päälle. Tulikuuma höyry kuumentaa koppia lissää eikä me hellitetä ennenku nahka meinaa pallaa ja silimät kuivua päähän.

Saunaan änkiää iso lössi kerralla, miehet ja naiset yhtä aikaa! Ja vieraat kans patistettaan saunaan. Minkä tähen? Noku sielä rentoutuu.

Mollaan tyytyväisiä vasta, ku ollaan pyntätty ihtiämmä koivurissuilla nii, että nahka ähöttää punasenkukertavana. Että nautinto ois täyvelline, me hypätään saunasta järveen taikka merreen ja sitte kiiruusti takasi saunaan.

Talavella jäähän nakerrettaan reikä elikkä avanto, johon me urhiasti polskahettaan tahi pyöritään alasti lumesa ja sieltä takasi saunaan. Minkä tähen? Noku saunasa puhistuu sekä roppa että mieli.

Tokkopa ulukolainen hevillä uskoo, että Suomesa on 1,7 milijoonaa saunaa, siis yks sauna kolomia asukasta kohti. Turha on uskotella, että kaikki vauvasta vaariin käy saunasa. Vaikia on vierasmaalaisen kässätä, ettei suomalainen tuu toimeen iliman saunaa.

 

Saunan historiaa Suomesa

Sauna on kyllä perisuomalaine ilimiö, mutta seijjoo suomalainen keksintö. Mehtävyöhykkeen suomensukuset kansat on sen kehittäny. Perinteinen savusauna oli hirsistä salavottu, ja siinoli kivistä tehty kiuas. Saunominen tapahtu sammaan malliin ku nykyjäänki.

Kiukaan kivet eltattiin kuumiksi ja niille viskattiin vettä, että synty kostiaa kuumaa vesihöyryä eli löylyä. Löyly on saunaa vanahempi, suomalaisugrilainen sana, joka alakujaan tarkotti kiukaalta kihahtavan höyryn lisäksi yhtä ihimisen sieluista.

Sauna oli tavallisesti ensimmäinen pytinki, jonka uuvisasukas kaputteli ja merkkas samalla revviirin. Sauna oli tärkein parannuslaitos vanahan ajan ihimisillä. Ensteksi hääty vihtua selekä ja sitte aina alas jalakoihin päin. Niim poistu kylymyys ja kipu ruumiista.

Entivanahaan sauna oli perhe- ja sukuyhteisön keskus, josa kylyvettiin, parannettiin sairaita, synnytettiin lapsia ja valamisteltiin ruumiit hautausta varten. Jossei terva, viina ja sauna auttanu, oli tauti kuolemaksi. Suomalainen nainen synnytti 1930-luvulle asti etupääsä saunasa.

Sauna oli suomalaiselle pyhä paikka. Saunaan mentiin tavallisesti vaan kerrav viikosa. Savusaunan lämmittäminen monta kylypyvuorua varten otti aikaa koko päivän. Siinä hommasa eijjollu hoppu hyväksi. Miehillä ja naisilla oli maaseuvulla omat kylypyvuorot. Perhesauna on myöhäsempi ilimiö.

Ja auta armias, ku suomalaiset joutu lähteen siirtolaisiksi, nii völijyyn ne haalas saunan ja Kalevalan. Kumpanenki toi mieleen kotimaan ja heleppasi pärijäämään vieraasa maasa.

 

Saunan historiaa Raahesa

Ei Raahesakkaa tultu toimeen iliman saunaa. Soli melekeen joka talosa pihan perällä alakartanosa.

Keskikaupungin kylypyhuoneisiin oli jo saatu korsteenit. Fellmanilla suuri pihapirtti toimitti samalla saunanki virkaa. Pirtisä oli iso ulos savuava holoviuuni, jonka sissään oli muurattu kiuas. Ylläällä seinien vierisä oli kahet laajat lauteet.

Rengit kortteeras pirtisä, näperteli puhetöitä ja nukku yöt seinään kiinnitettyisä petteisä. Maalaisukot majjaili sielä kaupunkimatkolla. Ku haluttiin ottaa löylyt, lämmitettiin kiuas, viskata porautettiin vettä kiville ja kipastiin vasta käjesä lauteille.

Ylleensä kaupunkilaisten saunat oli pikkusia, mustia ja nokisia. Kaikilla eijjollu ommaa saunaa. Silloin hilipastiin vasta kainalosa naapuriin kylypeen. Piti vaan muistaa ranninki saunaan mennesä sylykästä alusolokiin ja sanua: "Hyi, tartu, tartu tattaraiseen, vaan älä minuun tartu."

Tästä parisattaavuotisesta saunottelemisesta tuli loppu 1860-luvulla, ku tulipalovaaran takia sääjettiin ankara parakraaffi, että saunat piti hävittää.

Suurporvarit ja muut isokenkäset ei jääny neuvottomiksi, vaan hommas paatipunkkia taikka höyrykaappeja, joisa ne istua ähötti hautumasa nii, että pää vaa oli ulukona.

Sitte jokku ukot saunansyyhysä kyhäs kylypylän kaupungin ulukopuolelle. Monijoita pikku saunoja rustattiin kaupungin laitamille. Näisä saunoisa naapurikki sai kymmenen pennin maksusta käyvä vihtomasa sen ku halus. Saunat oli kaikki familjasaunoja, joisa samalla kertaa kävi paataamasa sekä miehet että naiset.

 

Rantasaunasa oli tunnelmaa

Asta Virtanen on skriivannu jouluavviisiin omakohtasia saunamuistoja tähän viisiin: "Pakhuusin rantaan, siihen pruuttahuoneen taka, rakennettiin 1910-luvulla ylleinen sauna, joka kerkes tulla monille saunattomille raahelaisille tuttuaki tutummaksi.

Eteläpäävystä mentiin sisälle. Rannanpuolisista portaista päästiin ylleiselle puolelle ja porstuan luukulta ostettiin tiketti.

Harvon pääsi saunomaan ihtekseen. Ylleensä hääty työntyä toisten sekkaan. Joskus oli nii ahasta, ettei tahtonu ryysyille naulaa löytää. Kamppeitten laittamista penkille varottiin. Vissiinki pelättiin, että tarttuu völijyyn pienemmänpuoleisia kotielläimiä, jokkoli tuohon aikaan ylleisiä.

Pesuhuone oli pitkä kongi ja sen seinustoilla oli penkit. Oven suusta otettiin sinkkiämpärillinen vettä. Soli juhulaa, ku sai toisesta raanasta läärätä mielimmäärin kuuma vettä ja toisesta kylymää.

Rantasaunan vesi oli kovvaa. Siinei saippua vaahonnu, jäi vaa valakosena karsteena veen pinnalle ja takertu ämpärin reunoihin. Saunottaja kävi käytettyjä ämpäreitä pesemäsä tavantakkaa tulikuumalla veellä ja ruiskutteli samalla lauteitaki."

Sela on selevittäny yhesä pakinasa sauna-asioita ja palijastaa, että etenki naisväki halus pestä luttuuttaa hiukset pehemiällä veellä ja sitä saunottaja hommas markan lisälikviitistä. Talavella se sieppas saunan ulukopuolelta puhasta lunta ja sulatti sen. Kesäsin keräs rännivettä. Saattopa hakia tukanpesuveen joskus Jaakopin lähteestäki.

Asta jatkaa: "Markkinoilta ostetusa nahkapalakassisa kylypijä hönttyytti völijysä vastan, hantuukin ja pesseytymisvehkeet. Oli oikia luonnonsieni tai jouhiporsta. Muun ropan pessuun oli vähä hienompaa saippuaa mutta tukka pestiin mäntysoopalla. Se anto hiuksiin komian kiillon.

Sitte tuliki tenkkapoo, ku piti saaha ihtensä kuivaksi kosteuven kyllästämäsä pukukopisa. Pahalta tuntu tunkia nihkiä roppasa vaatekerran sissään. Ei puhettakkaa, ettois tukka kerinny kuivua, myssyn sissään sitä piti vaa tukkia, etteijjois pakkasesa jäätyny.

Rantasauna evusti saunattomille talavisaikaan melekeen pyhhiinvaelluspaikkaa. Sitä ku oli viikon hoitanu hykieeniaansa köökin nurkasa kommuutin ääresä vaivihkaa muilta perheenjäseniltä, nii kyllä Rantasaunan löylyt teki terrää hikkeentyneelle ropalle. Sitä oikeen ootti päivää, jollon pääsi tepastelleen torin poikki saunaa kohti."

 

Lähteet: Juha Pentikäinen/Löylyn henki, Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Asta Virtanen/Juttu Raahen Joulu -lehdessä v. 1995, Selan seurassa/Pakina Raahen Seudussa 6.3.1987.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 25.10.2003.

Rantasaunan makiat löylyt

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi