Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ilimailusta tuli Erkille elinkautinen

 

Hinnauskone Leivo on tuttu kampe Erkki Nymanille

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Erkki Nymanille vakituinen kortteeri on lähinnä repun levähyspaikka. - Ennoo mikkään huusholli-ihiminen, Erkki tunnustaa ja lujettellee pitkän litanian passeleita syitä pysytellä pois kotua. Kaikki maanantai-illat on pyhitetty vee pee koolle, johon Erkki on kuulunu polovenkorkusesta vesselistä asti. Keskiviikkoehtoot puolestaan vierähtää pursiseuralaisten (RaaPS) parisa. Ilimailua Erkki on harrastanu reilut 60 vuotta. Lentopäiväkirijaan on kirijattu huluppiat 10.000 starttia. Lentotiimaa on kertyny 3.000 tuntia ja rapiat päälle.

Kesät Erkki elelee mökillä Pikku Kraaselin saaresa. - Joskus tuntuu, että oon aina vääräsä paikasa, Erkki hunteeraa ja seleventää, että ku saaresa tähhyilee taivaalle ja näkkee muhkeita cumulus-piliviä, niin alakaa poltteleen, että pitäs päästä lentään. Ku sitte vaikka Pudasjärvellä kieppuu purijelentokonneesa parin kilometrin korkeuvella ja ku sieltä näkkyy Hailuoto ja Pikku Kraaseli ja ku saaresta nousee savua, niin tuntuu, että pitäs olla sielä kavereitten kans paistelemasa makkaraa.

 

Lennokkipojasta lennonjohtajaksi

- Ilimailu on ollu aina verisä, muuten ei Erkki ossaa perustella sitä, että ilimailuharrastus alako 12-vuotiaana lennokkien rakentelusta ja jatkuu vielä 72-vuotiaana lentäjänä, hinnauslentäjänä, palolentäjänä ja lennonopettajana. - Lennokkikerho on hyvä konsti tutustua ilimailuun ja monelle nuorelle se on toiminu sytykkeenä alalle, Erkki tietää kokemuksesta.

Sovan jäläkeen Raahesa toimi lennokkikerho, johon Erkki ampasi mukkaan. Aluksi kerholaiset näperteli alkeisliidokkeja valamiista lennokkisarijoista, sitte oli vuorosa ihte suunnitellut lennokit. Samasa porukasa Erkin kans askarteli kaupunginjohtaja Tenkasen Risto-poika. Risto suunnitteli lennokeita ja Erkki rakensi ne. Pojat kulutti housun takamuksia sammaan aikaan keskikoulun alaluokilla.

Erkki muutti työn peräsä Merijärvelle vuonna 1961 ja ahersi 15 vuotta kansakoulun opettajana monella eri paikkakunnalla ennenku kottiutu takasi Raaheen. Näillä paikkakunnilla Erkki perusti koululle kerhon, johon innokkaat oppilaat ja vanahemmat tuli illav vilakasa näpertelleen lennokeita. Kerholaiset teki ekskursioita lentoasemille ja osallistu kilipailuihin.

Nyt jo eläkepäiviä viettävä lennonjohtaja Seppo Öystilä tullee Erkille mieleen hyvänä esimerkkinä lennokkikerhon vaikutuksesta nuoren ammatinvalintaan. Seppo oli aktiivinen kerholainen. Se kävi oppikoulua Oulaisisa mutta tuli koulun jäläkeen aina Merijärven Pyhänkoskelle kansakoulun lennokkikerhoon. Vuosien päästä Erkki sai preivin, josa pyyvettiin suositusta lennonjohtakurssia varten. - Niin siitä Seposta tuli lennonjohtaja, Erkki myhhäilee ja kertoo, että sai kuhtun osallistua kunniavieraana juhuliin Oulun lentoasemalla, ku Seppo pääsi eläkkeelle. - Aina se muisti mainita, että minä oon antanu sille kipinän ilimailuun, Erkki raataa.

 

Tinttejä ja toloppia ilimatilasa

Ku purijelentäjä puhhuu tintteistä ja tolopista, nii se meriteeraa sääilimiöitä, jokka pittää pilotin taivaalla iliman moottorivoimaa. Purijelentäjä käyttää hyväkseen nousevia ilimavirtauksia elikkä termiikkiä ja kieppuu taivaalla cumulus-pilivien alla.

- Ilimailu eijjoo rämäpäitten harrastus, lennonopettaja opastaa. Erkki valistaa, että lentoturvallisuutta korostettaan koulutuksen kaikisa vaiheisa. Justiin tämän takia laskuvarijo onki pakollinen varuste purijelentokonneesa. Atlantin ylittäjä, Charles Lindbergh on lausahtanu osuvasti, että se on semmonen väline, että joissei sitä oo mukana sillon, ku sitä tarttee, nii ei sitä sitte tartte ikinä.

Tänäpänä Raahesa pääsee nätisti purijelentäjäksi: ei muuta ku hilipasee Raahen lentopaikalle teoriakurssille ja sitte tosi toimiin. Kerholla on kolome purijelentokonetta, jokkon kerholaisten käytösä ja vuokraki on kohtuullinen. Hinnaukset eijjoo ropleema, ku Leivo on kunnosa ja autollaki voijjaan purijelentokone hinata taivaalle.

Asia eijjollu ollenkaan näin simppeli 1950-luvun lopulla, ku Erkki päätti hommata ihtelleen ekan lupakirijan. Sillon lupakirijaa varten hääty suorittaa A-, B- ja C-merkit, ylleensä yks osa kesäsä. Lupakirijan saantiin hurahti siis kolome kessää ja lentoaikaa kerty vaan muutamia minnuutteja. Erkillä oli niin kova hinku saaha lupakirja, että se säntäs Ouluun oppia saamaan, ku Raahesa vasta aloteltiin ilimailutoimintaa eikä täälä vielä orkaniseerattu koulutusta.

Esko Mattila oli yks niistä pioneereista, jokka touhus Raahesa ilimailuharrastuksen kimpusa 1960-luvun alakuvuosina. Esko oli saanu koulutuksen Jämillä ja harrastanu ilimailua Oulusa. - Sillä oli taito saaha porukka liikkeelle, Erkki muistelee vaiherikkaan elämän elänyttä ilimailukamraatia.

Aarno Ravanderin suurta työpanosta kerhon hyväksi ei passaa unohtaa. - Aarnon väsymätön uurastus paperitöisä oli tosi tärkiä kerholle, Erkki painottaa.

 

Lentolaitteita Harakasta Leivoon

Ensimmäinen purijelentokone, jonka vuonna 1958 perustettu ilimailukerho hommas Raaheen, oli Harakka. Sitä hinattiin aluksi ilimaan Mattilan Eskon Jeepin peräsä. - Sillä tehtiin vaan maakiitoja, Erkki täsmentää.

Sitte ilimailuporukka rakensi Raahe Oy:sä vinssin, jolla purijelentokone saatiin taivaalle. Vinssi oli kiinni Canadan Fordisa ja siinoli kaks kilometriä teräslankaa. Kaiken varalta siihen oli rakennettu kilijotiini, jolla lanka saatiin äkkiä poikki, jos hinnauksesa tuli jotaki hämminkiä. Alakuaikojen ilimailijat käytti kenttänä meren jäätä. - Vinssiä haalattiin joskus Tauvoonki rantahietikolle, Erkki muistelee aikaa, jollon Raahesa ei vielä ollu varsinaista lentokenttää.

Raahen ilimailukerhon toiminta kehitty kovalla tohinalla, ku siinä touhusi kymmeniä aktiivisia harrastajia. Niimpä 1970-luvulla porukka pääsi toimimaan omalta nurmikentältä. Koulutustoiminta oli vilikasta. Raaheen ostettiin koulutuskäyttöön ensteksi kakspaikkanen Bergfalke 2 -purijelentokone ja sitte myöhemmin Ka 2 Röhnschwalbe. Kerholaiset peruskorijas Ka 2:n vuonna 1988 ja möi sen Räyskälään, josa sillä lennetään vieläki. - Niillon sielä semmonen puukonekerho, Erkki selevittää. Nykyjään purijelentokonneet valamistettaan lasikuijusta.

Ku hinnauksia alettiin tehä moottorikonneilla, Raahen ilimailijat vuokras aluksi Piper Super Cupin Oulusta. - Vuonna 1973 ostettiin Leivo (vuosimallia 1947). Se on vetriäsä kunnosa vieläki, Erkki listaa konepuolen kehitystä. Vuonna 1983 raahelaiset ilimailijat otti käyttöön Pattijoen lentopaikan. Sielä onki huluppian hyvät olosuhteet harrastukselle: on halli- ja toimistotillaa ja kalustua ihan piisalle asti.

- Nykyihimiset eijjoo ennää niin innokkaita talakoisiin ku alakuvuosien pioneerit, Erkki haikailee. Molemmat kentät kalustoineen on rahotettu enimmäkseen talakootyöllä. - Nykyharrastaja oottaa kerholtaki palaveluita ja on valamis pulittaan euroja tiskiin niinku josaki lupisa, Erkki tuumailee.

 

Leirielämää Pudasjärvellä ja Haapaveellä

Raahen sijjainti meren rannalla on purijelennon kannalta huono asia: merituuli puhaltaa nostot sisämaahan. Tämän takia raahelaiset on palastanu sisämaahan leireileen aina ku mahollista. Kerhon lentokalustua on kyörätty esimerkiksi Haapaveelle, Pudasjärvelle, Kärsämäelle tai Kebnelle.

Pudasjärvi on Raahen piloteille tuttu paikka vuosikymmenten ajalta. - Entivanahaan otin koko perheen völijyyn, Erkki muistelee. Perhe asusteli kentän liepeillä teltasa, ku Erkki lensi koululentoja oppilaitten kans. Alakuvuosina alueella eijjollu sähkyä eikä kraanavettä. Nyt sielon hyvät olosuhteet ja kaikki palavelut vieresä.

Leirielämästä Erkki tykkää siksi, ku sielä voi ilimailla kaiket päivät eikä työt paina. Yhesäolo ilimailukamraatien kans suo mahollisuuven pittää ajatukset täsä yhesä asiasa. Leirillä on malleva suunnitella kerhon ja ommaaki kehittämistä ja lentosuorituksia. - Koko ajan oppii uutta, vaikka loikoilis saunan lauteilla, ilimailukonkari vakkuuttaa.

Haapavesi on perinteisesti kuulunu raahelaisten purijelentäjien kesäkuvioihin. Se on purijelennon kannalta hyvä paikka. - Viime kesänä saatiin leiri aikaseksi muutaman vuojen tauon jäläkeen, Erkki kertoo ilosena.

Lennonopettajan työstä Erkki mainihtee, että on vuosien saatosa kouluttanu uusia pilotteja Kemistä Kärsämäelle ja Ylivieskasta Kuusamoon. - Ens kesänä ois tarkotus kouluttaa muutama oppilas Raahesaki, ilimailukärpäsen purema veteraani kaavailee.

- Oon tojennäkösesti elinkautinen ilimailuharrastuksen vanki, joka ei toivo koskaan pääseväsä vappaaksi, kitteyttää lentokapteenin arvonimellä palakittu pilotti mietteitään.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 28.5.2005.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi