Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Hantvärkkärit asuivat Reiponkadulla

 

Reiponkatu on nimetty köydenpunojien mukaan. Reippo, siis köydenpunoja oli tärkeä ammattimies purjelaivakaudella.

 

Kuva: Mikko Heikkilä

Reiponkatu oli 1800-luvulla käsityöläisten katu. Reippo eli reipslaakari tarkoittaa köydenpunojaa. Samuli Paulaharju kirjoittaa, että Raahessa toimi sellaisia mestareita kuin kopparslaakari, hattumaakari, pläkslaakari, karvari, kraatari ja reipslaakari ynnä monia muitakin taitomiehiä.

Köysimestari teki työtään kadulla. Reiponkadulla oli aina vähän matkan päässä krenkkuja, joiden varassa punontainen kieri.

Poikavarsat seurailivat usein työtä ja mestaria härnätäkseen juoksentelivat edestakaisin nuoran alitse. Mutta silloin saattoi reippo löysätä säiettä niin, että pojan tukka kiertyi siihen. Eikä pinteestä päässyt kuin saksilla.

Useat käsityöläiset olivat muuttaneet Raahen Ruotsista. Raahen murteeseen onkin juurtunut paljon sanoja, joiden alkuperä löytyy ruotsin kielestä. Muutamia raahelaisia murresanoja.

Eräs käsityöläinen: Homppa-Pekka

Köydenpunojankatuja löytyy monista rannikon kaupungeista mutta Reiponkatu on vain Raahessa.

Tiedätkö, mikä on se joka kahden lasin läpi katsoo kolmanteen? Arvoitus ratkeaa raahelaisen juorupeilin avulla, joita näkee tänäpäivänä myös Reiponkadulla. Oikea vastaus: silmälasipäinen henkilö, joka katsoo ikkunan läpi juorupeiliin.

Raahelaista vesihuoltoa menneinä aikoina

Reiponkadun nimi muutettiin vuonna 1928 Kaivokaduksi kadun päässä olevan Jaakopin lähteen mukaan. Asukkaiden vaatimuksesta nimi palautettiin entiselleen.

Reiponkadulla töröttävä puinen pömpeli, Jaakopin lähde, oli elintärkeä Raahen vesihuollolle vuosikymmenien ajan. Vaikka lähes joka talon pihassa oli kaivo, jouduttiin vettä hakemaan myös Jaakopin lähteestä. Usein pihakaivot kuivuivat poudalla. Tai sitten vesi oli ruosteista.

Hevosajurit, joista viimeinen lienee ollut Turpeenoja, kuskasivat vettä vesipiipuillaan eri puolelle kaupunkia.

Jaakopin lähde lienee saanut nimensä Jaakoppi Maaralan mukaan, joka asui lähteen vieressä. Hän piti kaivoa puhtaana ja kunnossa vuosikaudet, kunnes kaupunki otti sen huoltaakseen.

Erittäin tavallista oli kerätä sadevesi talteen. Rännien alla oli sadevesitynnyrit ja kun ne täyttyivät, otettiin kaikki talon kipot ja päkkinät vingerporia myöten käyttöön. Rännivesi sopi erinomaisesti sauna- ja pyykkivedeksi pehmeytensä takia.

Kerran oli opettaja kysynyt oppilailtaan, että mitä ihmiset tekivät, kun vedenpaisumus tuli.
- Rupesivat kiiruusti haalaamaan tynnyreitä rännien alle, oli eräs tyttö vastannut.

Kirsti Vähäkangas

Lähteet: Raahen Avviisi 1978/Raahen työväenopiston toverikunnan kotiseutulehti, Eero Permi: Suomen helemi, Felix Onkka: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahe-esitteet, lehtileikkeet

Juttu on julkaistu Raahelaisessa kesällä 1999.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta