Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kun Aleksanteri I hurmasi raahelaiset

 

Carin Bergbom soitti tällä klaveerilla Aleksanteri I:n vastaanottoseremoniassa

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Elettiin vuotta 1819. Syyskuun toinen päivä kallistui iltaan. ”Ny se Keisari tullee!” Pattijoen tullissa tungeksi väkeä. Joku väkijoukosta havaitsi, että Raahea lähestyi seurue, seitsemän hevosta ja kyökkivaunu. Ei hätää, kaikki oli valmista korkea-arvoista vierasta varten.

- Kaupungissa oli pidetty todellinen suursiivous: taloja oli maalattu, aitoja ja siltoja korjattu, pihoilla irrallaan käyskennelleet siat ja muut kotieläimet oli viety laitumelle, matkailuopas Virpi Niemi selostaa Venäjän keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) Raahen vierailun järjestelyjä. Eikä siinä vielä kaikki: Tulliporttia lähellä olleet kauppias C.F. Friemanin ja Palinin mamsellien talot oli koristeltu lehtipuilla. Kaupungin satamassa olleet laivat juhlaliputtivat.

- Tukholmasta ostettu klaveeri oli tuotu paikalle Ollinsaaren kartanosta, Virpi jatkaa. Hovineuvos Bergbomin Carin-tytär oli valmiina soittamaan uljaimman kappaleen, jonka hän osasi: ”Napoleons tåg öfver alperna”. Kansa juoksi tien vieressä hurraten. Kunnia-arvoista vierasta olivat saapuneet katsomaan niin vanhat kuin nuoret.

Carin oli käynyt Tukholmassa mamsellikoulussa saamassa parasta mahdollista opetusta tulevia rouvan päiviä varten. Koulussa opeteltiin tietopuolisten aineiden lisäksi käsitöitä, sievää käytöstä, ranskaa ja soittotaitoa. Miten lienee ollut Carinin historian opintojen laita? Jälkikäteen mamsellin musiikkivalintaa on arvosteltu, koska Aleksanteri I oli vuonna 1804 liittoutunut Englannin kanssa Napoleonia vastaan. Sotatoimien päätyttyä solmittiin Haminan rauha vuonna 1809 ja Ruotsi joutui luovuttamaan Suomen Venäjälle. Keisarin kerrotaan nukkuneen vastaanottoseremonian aikana, joten asia voitiin sivuuttaa kaikessa hiljaisuudessa.

- Mamsellin soitin on nyt Raahen museossa, Virpi kertoo. Joulukuussa 2002 nähtiin tv-uutisissa kuvia Kansallismuseon cembal d´amour-soittimesta, jolla kerrottiin soitetun Aleksanteri I:lle hänen Raahen vierailullaan. Soittimen on Kansallismuseolle vuonna 1944 lahjoittanut Augustine Wuorenheimo, joka on Bergbomien sukua. Kummalla soittopelillä siis soitettiin keisarille?

Alma Söderhjelm kirjoittaa, ettei tervehdyslaukausten ampuminen tullut kysymykseen, koska kaupungissa ei ollut yhtään kanuunaa. Mihin oli siis piilotettu pikkuvihan (1741-1742) aikaiset tykit, jotka Ruotsin kruunu oli lahjoittanut Raahen kaupungille? Nehän posahtavat komeasti vieläkin, kun ammutaan Pekanpäivien lähtölaukaus.

Keisari oli päätetty majoittaa kauppias Johan Friemanin taloon (nyk. Työvoiman palvelukeskus v. 2008). Komea porvaristalo Pekkatorin kulmalla on Virpin työpaikka. Teemme haastattelua hänen työhuoneessaan. – Ehkäpä Aleksanteri nukkui juuri tässä huoneessa, Virpi sanoo pilke silmäkulmassa ja ilman minkäänlaista tieteellistä tutkimusta.

Tervehdittyään herra Friemania keisari halusi tavata talon naisväkeä. Rouva ja neljä tytärtä ottivat vieraan vastaan valkoisiin pukeutuneina. Keisari kätteli talon emäntää ja tyttäriä, kolmevuotiasta pikku Jannikaa hän suuteli otsalle. – Kuinkahan kauan tytön otsa oli pesemättä? Virpi hihittää. Otsakiehkura leikattiin talteen ja siitä punottiin kaulaketju. Koruun voi tutustua Raahen museossa.

Kurkistamme keittiöön. – On täällä mahtanut käydä melkoinen vilske, kun keisaria varten on valmistettu herkkuja, Virpi kuvittelee tapahtumia. Friemanin talossa oli korkean vieraan kunniaksi järjestetty komeat päivälliset. Paikalla oli liuta kaupungin arvohenkilöitä. Tarina kertoo, että keisari tyytyi vain teekupposeen. Ehkä hän pelkäsi, että hänelle tarjoillaan myrkytettyä sapuskaa. Muulle seurueelle ruoka maistui sitäkin paremmin.

Lempeänä pidetylle keisarille jätettiin joukko anomuksia. Kaupungin virkamiehet tahtoivat palkankorotuksen. Pormestari Westman jätti samassa tarkoituksessa oman anomuksen. Sitä ei tarina kerro, käsiteltiinkö niitä. Ja jos niin mikä oli tulos.

Raahesta keisari matkusti meritse Siikajoelle Fredrik Soveliuksen ja Zachris Franzénin purjeveneiden saattelemana. Kiitoksena vieraanvaraisuudesta keisari lahjoitti kauppias Friemanille, toisen tiedon mukaan Carin-neidille, timanttisormuksen. Perämies Achren, sen huvijahdin päällikkö, jolla keisari seelasi Siikajoelle, sai kultakellon.

- Timanttisormukseen liittyy vielä yksi viehättävä tarina, Virpi vihjaa. Kun sanoma Aleksanteri I:n kuolemasta kiiri Raaheen, istahti Carin ikkunan ääreen muistelemaan komeaa vierasta. Mietteissään hän piirsi timanttisormuksella lasiin tekstin ”Carin Seraphin Frieman” sekä keisarin kuolinvuoden 1825. Lisäksi lasista löytyy A-kirjain. Vuoteen 1980 saakka lasi oli paikoillaan Friemanin talossa, joka tuolloin toimi kouluvirastona. Silloinen kulttuurisihteeri Aulis Forss toimitti ikkunaruudun museoon.

 

Lähteet: Alma Söderhjelm: Raahen kaupunki 1649-1899, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Aulis Forss: Raahelainen (MS) v. 1987, Eija Turunen: Joululehti v. 2001, Raili Viirret-Heiskari: Raahelainen 14.12.2002, Miina Ojanperä: Raahelainen 7.6.2008

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 30.7.2008

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Avviiseisa präntättyä