Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Haaralan hautausmaalla

 

Haaralan hautausmaa kätkee multiinsa Raahessa vaikuttaneita henkilöitä. Oppaiden työryhmä on penkonut historian uumeista päivänvaloon heidän elämäkertojaan

 

Kuva: Asta Virtanen

Det är ljuvligt at sova i Haarala trädgården.

Jenny Maria Montin - Tallgren, Maarian seurakunnan ruustinna, lähetti kotikaupunkiinsa sukulaistensa ja ystäviensä hautaustilaisuuteen useimmiten muistovärssyn "On suloista levätä Haaralan puistossa". Harras kotiseudun ystävä ja muistojen vaalija kuoli vuonna 1931 ja oman toivomuksensa mukaisesti haudattiin kotikaupunkinsa multiin tätinsä viereen.

Etsiessäni tietoja opastettua hautausmaakierrosta varten tutustuin arkistoissa edellä kerrottuun tarinaan ja tottahan toki oli etsittävä paikka, jonne Maarian ruustinna sai viimeisen leposijansa. Vaalea harmaagraniittinen hautakivi Haaralan vanhimmassa osassa muistuttaa meitä tästä herkästä ihmisestä. Mustat kaksinkertaisin aidoin reunustetut paadet taas kertonevat hänen sukunsa mahdista ja varallisuudesta.

Mutta mitä kertoneekaan rautaristi, jossa on vaivoin luettavissa kirjoitus Tässä lepää J.K. ja hänen W.K.K. ja heidän kasvattipoika J.K. v. 1896. Kristus on voitto kuolemassa. Risti on siirretty hautausmaan uudistuksen yhteydessä 70-luvulla itäisen portin pieleen monien muiden kivien kanssa riviin.

Sieltä voi löytää myös oululaisten suuresti ihaileman Katri Antellin anopin Anna Antellin nimen vaatimattoman rautaristin graniittijalustasta. Olisikohan syytä joitakin poistettuja, mutta onneksi säilytettyjä hautakiviä kerran vielä siirtää edes lähelle alkuperäisiä hautapaikkojaan.

Antellin paasi olisi yksi niistä, jotta oppaat kehtaisivat esitellä muutoin kaunista hautausmaatamme myös oululaisille, joita varmasti on tulossa kierroksille mukaan ensi kesänä, onhan Oulun ja Raahen menneisyydet monin tavoin sivunneet toisiaan. Tästä esimerkkinä Toppeliusten (lue Topeliuksen) tai Franzenien suvut.

Aivan länsipuolen aidan vieressä lepää Raahen entinen pormestari Gregorius Gummerus (kuoli 1844), jonka jäämistössä oli harvinaisen paljon kirjallisuutta, etenkin antiikin Kreikan ja Rooman historioita. Ilmankos muistokirjoituskin on mitallista runoa:

 

Vaipui kuolemahan isä armmas,
Äitikin hellä, orpoa kahdeksan jättäen itkemähän,
Näit isä taivahinen toki, armahti, hoiti ja holhos.
Turvana turvattomain, suojana suojattomain,
Nyt omin voimin he seisoo,
Vaan yhä vielä ja aina, hoitajat lapsuuden,
Teitä he kaipailee.

 

Samoilta ajoilta on muistovärssy merimiehen lesken marmoritaulussa:

 

Herra Hyvä Holhotkohon,
Kuollon kautta korjatkohon,
Heitä Helmaansa Vieköön,
Täältä Murheitten Majoista
Uskon Kautta Uuteen Eloon,
Iloon Ijänkaikkisehen.

 

Toivotan Raahen Joulun lukijat tervetulleiksi ensi kesänä opastetuille hautausmaakierroksille. Ensin on kuitenkin joulu. Aattona vaellamme Haaralaan. Herkistymme muistelemaan läheisiämme ja tunnelmoimme kynttilöiden hämyssä. Det är ljuvligt at sova i Haarala trädgården. Sieltä löytyvät myös säkeet, jotka mielestäni sopivat hyvän joulun toivotuksiksi:

 

Rauhaa! Rakkautta! Viisautta! Voimaa!
Kunnia olkoon sinulle sinä kaikki valo!

 

Juttu on julkaistu Raahen Joulu-lehdessä vuonna 2002.

 

Suosittelen lukemaan jutut:

 

Asta Virtanen

 

Takaisin sivulle Avviiseisa präntättyä