Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Aikamatka

 

Ruohosen talo Saaristokadun ja Kauppakadun kulmauksessa on rakennettu ennen Raahen paloa (1810)

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Kävellen aikamatkalle vanhaan Raaheen

Kesällä 2002
Raahen matkailuoppaat ovat talven tauon jälkeen hioneet kävelykierroksensa esityskelpoiseen kuntoon. Kävelykierros Kissapotin kaduilla ja kujilla on mainio vaihtoehto kiireettömälle ja historiasta kiinnostuneelle kulkijalle.

Oppaan saa mukaansa Raahen kaupungin matkailutoimiston kautta. Keskikesän sunnuntai-iltapäivässä opas odottaa Myhrbergin puistossa valmiina viemään kuulijansa aikamatkalle vuosisatojen taakse.

 

Rakkautta ja romantiikkaa

Myhrbergin puisto on Raahen ensimmäisen torin paikka ja monien tarinoiden tyyssija. Vapaustaistelija August Maximilian Myhrberg eli seikkailurikkaan elämän. Hän taisteli sorrettujen puolesta eri puolilla Eurooppaa.

Soveliuksen talo, Gröna Slottet, lienee Raahen vanhin talo. Se on säilyttänyt jälkipolville Johan Soveliuksen (1770-1852) ja hänen serkkunsa Catharina Freitagin (1769-1840) traagisen ja romanttisen rakkaustarinan. Serkukset eivät koskaan päässeet naimisiin, vaikka anoivat avioliittolupaa useita kertoja. He viestittivät toisilleen polttaen kynttilöitä ikkunallaan. Kynttilänjalat kuuluvat museomme aarteisiin.

Kuvitelkaapa, että Johan ja Catharina olisivat eläneet nykyaikana ja lähetelleet toisilleen tekstareita, mitä olisi jäänyt museoon säilytettäväksi?

 

Markkinameininkiä Pekkatorilla

Raahen palon jälkeen vuonna 1811 laaditulla asemakaavalla tori siirrettiin rannasta keskelle kaupunkia. Nimeksi annettiin Isotori. Nimi muutettiin Pekkatoriksi 1800-luvun loppupuolella.

Raahessa pidettiin 1800-luvulla ja tämän vuosisadan alussa vuosittain kolmet markkinat. Syyskuussa pidettiin melkein kuukauden mittaiset voimarkkinat. Lokakuussa oli vuorossa varsinaiset syysmarkkinat ja talvella helmikuussa Kynttilän päivän markkinat.

Markkinapäivinä Isotori täyttyi maalaisista ja maalaisten tavaroista. Savoa myöten tuotiin maataloustuotteita aina laivan mastopuista alkaen. Kaupan tekoon tuli myös viipurilaisia kuormissaan seelivaatetta, palvilihoja, läskiä ja isoja kalakukkoja. Hämeestä ja Savosta kuskattiin hamppua ja pellavaa. Lähiseutujen emännät, varsinkin pyhäjokiset, kauppasivat vahvoja villasukkia, -lapasia ja villalankaa.

Keskellä toria oli useita lautakojuja, joista esimerkiksi kultasepät, kuparisepät ja köydenpunojat tarjosivat tavaroitaan. Markkinamiesten joukossa oli myös joku venäläinen myymässä sillejä, suolakurkkuja, prenikoita ja karamelleja.

Raahen katukuva muuttui, kun vuonna 1888 Isotorille pystytettiin Pietari Brahen patsas. Kaupankäynti ja markkinat siirrettiin rantatorille.

 

Keisarin visiitti ei unohdu

Aleksanteri I:n seurue kopsutteli Raaheen seitsemällä hevosella vuonna 1819. Ollinsaaren kartanosta oli tuotu kaupunginportin ulkopuolelle piano, jolla Carin Bergbom soitti Napoleonin marssin. Korkea-arvoinen vieras oli päätetty majoittaa raatimies Johan Friemanin taloon, nykyiseen kouluvirastoon.

Rouva Frieman ja neljä tytärtä tulivat valkoisiin pukeutuneina niiaamaan vieraalle. Hänen ylhäisyytensä suuteli Jannikaa otsakiehkuralle. Kiehkura otettiin myöhemmin talteen ja siitä punottiin hiuskoru.

Aleksanteri I:n vierailusta on muistona museossamme pianon ja hiuskiehkuran lisäksi ikkunalasi, johon kauppias Friemanin tytär raaputteli keisarilta saamallaan timanttisormuksella.

 

Ämmät ja ämmyt Ämmänkadulla

Kerrotaan, että Ämmänkatu olisi saanut nimensä kadun varrella asuneiden pahankuristen akkojen mukaan. Toisen lähteen mukaan nimen pitäisikin olla Ämmynkatu, siis Lehmienkatu. Tätä kautta nimittäin raahelaiset kuljettivat lehmänsä yhteislaitumelle, joka oli nykyisen Lehmirannan asuntoalueen paikkeilla.

Vuosisadan alun raahelaisille yhtä tärkeä tulonlähde kuin lehmä lienee ollut semiska, joka asui hyyryläisenä peräkamarissa. Niin tärkeitä nuo kaksi olivat, että heitä varten oli oma liikennesääntönsäkin. Lehmät ja semiskat saivat Raahessa kulkea keskellä katua.

 

Hantvärkkärit hääräsivät Reiponkadulla

Reiponkatu pienine taloineen edustaa idyllisintä osaa Puu-Raahea. Sen varrella asuivat käsityöläiset purjelaivakaudella. Reipslaakareiden lisäksi Raahessa työskenteli muitakin hantvärkkäreitä kuten kopparslaakari, hattumaakari, pläkslaari, karvari ja kraatari.

Monet porvarit ja käsityöläiset olivat muuttaneet tänne Ruotsista. Eipä siis ihme, että meillä Raahessa röökynä ryykää hantuukia, kun muualla Suomessa neiti silittää pyyheliinaa.

Juorupeilit koristivat purjelaivakaudella talojen ikkunapieliä. Peilin kautta saattoi vakoilla kadun liikennettä molempiin suuntiin kenenkään huomaamatta.

 

Merimiehet seelasivat haminasta haminaan

Raahen laivat seelasivat haminasta haminaan lastaten ja lossaten. Raahesta vietiin voita enimmäkseen Tukholmaan, jonne suuri osa tervatynnyreistäkin purettiin. Englantiin vietiin puutavaraa. Potaska ja kuminapussit tyhjennettiin lyypekkiläisten aittoihin.

Esimerkiksi Englannista saatettiin lähteä kolilastissa Mustanmeren taakse Utessaan ja palata vehnälastissa takaisin. Tai sitten kolikannannaisen kanssa Havanaan ja sieltä hiekkalastissa Pensacolaan ottamaan pelkkalasti Englantiin.

Meren selällä eivät merimiehet juuri rahaa tarvinneet, mutta satamassa he olivat heti kapteenilta sitä pyytämässä. Eikä kapteenilla ollut vara kieltäytyä, sillä miehet olisivat saattaneet karata toisiin laivoihin. Yleensä vaimo peri kotona redarilta osan miehensä palkasta.

Merimies oli sitä ylpeämpi, mitä useamman matkan oli tehnyt ja sitä arvokkaampi mitä kauempana oli käynyt. Merimiehet toivat matkoiltaan tuliaisina mitä merkillisimpiä esineitä, esimerkiksi simpukoita, koralleja, merihevosia, ruohohameita, työkaluja, koristeita, viuhkoja, astioita ja posliinikoiria.

Posliinisiin Raahen koiriin liittyy tarina purjelaivakaudelta. Koirien kerrotaan toimineen merkinantovälineitä ja viestittäneen naapureille, milloin perheenpää oli merellä, milloin kotosalla.

Näistä eriskummallisista merimiesten tuomista esineistä sai alkunsa Raahen museo piirilääkäri Carl Robert Ehrströmin aloitteesta vuonna 1862.

 

Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen Matkailuoppaat ry:n kotisivu

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 23.6.2002

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Avviiseisa präntättyä